Uutiset

Työryhmä: Ydinjätteitä pitäisi voida siirtää paikasta toiseen – nyt pykälät jarruttavat yritysten yhteistyötä

Ydinjätehuoltoa pohtinut työryhmä haluaa arvioitavaksi jopa ydinlaitoksilta edellytettävät valtioneuvoston periaatepäätökset. Suomessa voisi olla tarvetta matala- ja keskiaktiivisen ydinjätteen käsittelylaitokselle.
Teollisuden Voimalla (kuvassa) ja Fortumilla on omat, matala- ja keskiaktiiviselle ydinjätteelle tarkoitetut luolat. Myös Fennovoima suunnittelee omaansa. Kuva: Teollisuuden Voima
Teollisuden Voimalla (kuvassa) ja Fortumilla on omat, matala- ja keskiaktiiviselle ydinjätteelle tarkoitetut luolat. Myös Fennovoima suunnittelee omaansa. Kuva: Teollisuuden Voima

Ydinlaitoksia koskeva lainsäädäntö ja luvituskäytännöt jarruttavat järkevää ydinjätteen käsittelyä.

Näin katsoo Kansallisen ydinjätehuollon yhteistyöryhmä, joka jättää loppuraporttinsa tänään.

Työryhmän mukaan esimerkiksi yritysten välinen ydinjäteyhteistyö ja uusien käsittelytekniikoiden käyttäminen törmäävät helposti joustamattomiin lupiin.

Tällä hetkellä lähtökohtana on se, että ydinvoimalaitokset hoitavat itse omat jätteensä, vaikka käsittely voisi olla monesta syystä järkevää keskittää yhteen paikkaan.

– Se edellyttäisi, että jätettä voisi kuljettaa ja käsitellä muualla kuin syntypaikalla, sanoo työryhmän puheenjohtaja, teollisuusneuvos Liisa Heikinheimo työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Käytännössä kyse on siitä, miten infrastruktuuria voitaisiin käyttää mahdollisimman järkevästi ja tehokkaasti turvallisuudesta tinkimättä.

Loppusijoitettavaa jätettä monessa eri paikassa

Asia koskee ennen kaikkea ydinvoimayhtiöiden omaa matala- ja keskiaktiivista jätettä, kuten esimerkiksi huolloista tulevaa radioaktiivista materiaalia.

Käytetyn polttoaineen ratkaisuihin työryhmä ei ottanut kantaa, sillä erillinen työryhmä keskittyi siihen muutama vuosi sitten.

Voimayhtiöiden lisäksi ratkaisua odottavat esimerkiksi VTT:n tutkimusreaktoriin ja materiaalilaboratorioon liittyvät jätteet. Myös terveydenhuollossa ja teollisuudessa syntyy jätettä, jolle pitäisi löytää käsittely- ja loppusijoitustapa.

Suomessa on lisäksi valtion vastuulla olevia, välivarastoituja säteilylähteitä, joiden määrä on lähivuosina vielä kasvamassa. Kaikille ei ole nykyisten pykälien mahdollistamaa loppusijoituspaikkaa.

– Osa voidaan palauttaa ulkomaille, mutta kaikkien säteilylähteiden kohdalla ei ole tätä mahdollisuutta. Siinä yhteistyömahdollisuudet ovat arvokkaita, sanoo erityisasiantuntija Linda Kumpula työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Myös erilaiset onnettomuudet tulee huomioida. Niissä voi syntyä radioaktiivista jätettä, josta ei etukäteen ole mitään tietoa.

Tällainen tapaus sattui esimerkiksi vuonna 2016, kun säteilylähteitä käsittelevän yrityksen tiloista levisi radioaktiivista ainetta Helsingin Roihupellossa.

– Koska ennakointi on vaikeaa, pitää luvissa olla joustavuutta, jotta tällaisistakin jätteistä voidaan huolehtia, Kumpula huomauttaa.

Kynnys lupien ja muutosten hakemiseen on korkea

Tällä hetkellä ydinvoimalaitosten matala- ja keskiaktiivinen jäte haudataan voimayhtiöiden omiin voimalaitosjätteen luoliin. Olkiluodon luolaan on loppusijoitettu myös jonkin verran valtion vastuulla olevaa pienjätettä.

Loppusijoitustilojen luvissa on mainittu tarkasti, millaiselle ja kuinka suurelle jätemäärälle lupa on myönnetty.

Kynnys kaupalliselle yhteistyölle on tämän vuoksi korkea.

– Uuden jäte-erän vuoksi pitäisi tulla ihan uusi lupahakemus käsittelyineen. Menettely on rankka, vaikka muutos olisi pienikin, Kumpula toteaa.

Työmäärän ja lupien hinnan lisäksi yritykset voivat kavahtaa riskejä, jotka liittyvät esimerkiksi uusia lupia koskevaan suhtautumiseen laitoksen sijaintikunnassa.

Yhden voimayhtiön ei ehkä kannata rakentaa omaa laitosta

Lupajousto voisi olla tarpeen myös jätteen käsittelyssä. Sillä säästyisi tilaa luolissa, joihin on ennen pitkää tarkoitus sijoittaa myös käytöstä poistuvien voimalaitosten purkujäte.

Heikinheimo nostaa esimerkeiksi muualla maailmassa käytössä olevat jätteen polttamisen tai lasittamisen. Niillä voidaan vähentää jätteen määrää ja saada siitä kestävämpää esimerkiksi pohjaveden vaikutuksia vastaan.

Käsittelylaitosta ei kuitenkaan todennäköisesti kannattaisi rakentaa yhden voimalaitoksen tarpeisiin.

– Kaikkien yhtiöiden pitäisi olla kimpassa, jotta olisi riittävästi volyymiä. Tämä taas edellyttäisi, että jätettä saisi kuljettaa paikasta toiseen, mikä ei tällä hetkellä ole mahdollista.

Matala-aktiivisin jäte sittenkin maaperään eikä kallioon?

Luolatilaa säästäisi myös se, jos matala-aktiivisin jäte voitaisiin jättää maanpinnalle. Työryhmän mukaan tälle on selvää kiinnostusta Suomessa.

– Maaperäsijoituksen avulla kallioperään ei tarvitsisi viedä sellaista jätettä, joka jo sadan vuoden kuluttua olisi valvonnasta vapaata, Heikinheimo sanoo.

Tällaiseen ydinjätettä sisältävään teollisuuskaatopaikkaan ei nykyistä lainsäädäntöä ja luvitusta ole aiemmin testattu.

Periaatepäätöksistäkin halutaan keskustelua

Joustotarve ulottuu jopa uusilta ydinlaitoksilta vaadittaviin periaatepäätöksiin, joita käsitellään valtioneuvostossa ja eduskunnassa.

Työryhmä näkee, että kerran myönnettyä ja käsittelyprosessiltaan raskasta periaatepäätöstä ei välttämättä tarvitsisi tulevaisuudessa hakea uudelleen, vaikka laitokseen tulisi jonkin toisen yrityksen jätteitä.

– Periaatepäätös on tärkeä, mutta onko se oleellinen, jos kyse on pienestä lisäjäte-erästä? Kumpula pohtii.

Sama voisi koskea valtioneuvoston myöntämiä käyttölupia, joiden muuttamista työryhmä sanoo hitaaksi, raskaaksi ja kalliiksi.

Muutokset voitaisiin sen mukaan hoitaa esimerkiksi Säteilyturvakeskuksen päätöksellä, kuten tehdään vaikkapa voimalaitoksen tehonkorotuksen kohdalla.

Kumpula korostaa, että kyse on vasta asian nostamisesta pohdintaan.

Miten kävisi kuntien veto-oikeuden?

Kunnissa pelkkä ajatuskin herättänee suuria kysymyksiä. Suomessa ole voinut rakentaa ydinlaitosta kuntaan ilman sen suostumusta, sillä kunnalla on periaatepäätökseen veto-oikeus.

Esimerkiksi Eurajoella vaikuttaa olevan voimakasta vastustusta Fennovoiman jätteiden sijoittamiselle Olkiluotoon. Jos periaatepäätöksen kynnystä nostettaisiin, voitaisiinko jätteitä tuoda ilman uutta periaatepäätöstä ja näin jopa ilman kunnan suostumusta?

Kumpula ymmärtää huolen. Hänen mukaansa kunnan veto-oikeuden kyseenalaistaminen ei kuitenkaan ole ollut työryhmän tarkoituksena.

– Ajatus on ollut, että muutos koskisi pieniä jätemääriä. Toisen ydinvoimalan käytetty polttoaine ei olisi pieni määrä.

Synnyttävätkö pienreaktorit uutta jäteliiketoimintaa?

Heikinheimo korostaa, että ydinjätettä ja radioaktiivista jätettä koskevat ratkaisut pitäisi saada kaupallisesti toimiviksi.

– Mutta olisiko tästä Suomen mittakaavassa elinkelpoiseksi bisnekseksi – se herättää kysymyksiä.

Merkittävää liiketoimintaa voisi syntyä helpommin, jos niin sanotuista modulaarisista pienydinreaktoreista tulisi arkea.

Niitä saattaisivat rakentaa esimerkiksi kaupunkien kaukolämpölaitoksiksi kokonaan muut tahot kuin nykyiset ydinvoimayhtiöt, ja jätehuolto todennäköisesti toimisi kokonaan ostopalveluna.

Koko pienreaktoreiden luvitukseen liittyvä kokonaisuus on kuitenkin vielä tekemättä. Yksi lienee silti selvää.

– Lupia ei saa edes rakentamiseen, ellei jäteasia ole hoidossa.

Työryhmän ehdotukset lähtevät jatkoselvittelyyn, ja ne otetaan mukaan lainsäädännön valmisteluun lähivuosina.

Fennovoiman ydinjätteiden loppusijoitusratkaisuihin yöryhmä ei ottanut kantaa.

Uusimmat