Uutiset

Tyttö, poika vai muunsukupuolinen? Sukupuolisensitiivinen ajattelu tulee rippikouluihin

Rippikouluissa sukupuolen moninaisuus vaikuttaa nukkumisjärjestelyihin sekä tapaan, jolla seurustelusuhteista puhutaan. Sukupuolisensitiivisyys tukee nuorta kasvamaan omaksi itsekseen.
Kirkkohallituksen rippikoulutyön asiantuntija Jari Pulkkinen keskusteli keskiviikkona siitä, miten sukupuoli-identiteetti vaikuttaa rippikoulutyössä. Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Sukupuoli-identiteetin moninaisuus muuttaa myös rippikoulujen käytäntöjä niin puheiden kuin asenteiden tasolla.

Rippikouluissa toimivat ohjaajat, papit ja isoset joutuvat pohtimaan muun muassa sitä, miten sukupuolista puhutaan ja miten toimintaan, jos leirillä on muunsukupuolisia nuoria.

Myös nuoret itse ottavat sukupuoli-identiteettiin liittyvät asiat yhä avoimemmin esille ja haastavat rippikoulujen työntekijöitä keskustelemaan asiasta.

– Nuoret puhuvat sukupuoli-identiteettiin liittyvistä asioista yhä enemmän ja työntekijät ovat asian suhteen aiempaa valveentuneempia, rippikoulutyön asiantuntija Jari Pulkkinen kirkkohallituksesta sanoo.

Sukupuolisensitiivisyys tuli osaksi rippikoulusuunnitelmaa

Vuonna 2017 hyväksytyssä rippikoulusuunnitelmassa puhutaan ensimmäisen kerran sukupuolisensitiivisyydestä eli siitä, että sukupuoli on moninaisempi asia kuin pelkkä jako tyttöihin tai poikiin.

Pulkkisen mukaan sukupuolisensitiivisyyden korostamisella halutaan tukea nuoren kasvua omaksi itsekseen.

– Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että haluamme vahvistaa sitä identiteettiä, mihin nuori on kasvamassa. Se voi olla joko tyttö, poika tai muunsukupuolinen. Sukupuolten hävittämisestä ei ole kyse, Pullkinen sanoo.

– Turvallinen rippikoulu edellyttää ohjaajilta riittävää ymmärrystä sukupuolisensitiivisyydestä.

Kuka nukkuu missäkin huoneessa?

Rippikoulujen arjessa sukupuoli-identiteettiin liittyvät kysymykset ovat esillä varsin konkreettisesti ja käytännönläheisesti.

Seurustelusta puhuttaessa seurustelukumppaneista ei puhuta tyttö- tai poikaystävinä, vaan kumppaneina. Tällöin sukupuolta ei määritellä etukäteen.

Leireillä on pohdittava sitä, miten muunsukupuolisten nuorten nukkumis- tai peseytymisjärjestelyt järjestetään sujuvasti ja nuorta kunnioittaen.

– Nämä ovat niitä konkreettisia asioita, jotka ovat rippikouluarjessa kiinni. Asioita on hyvä käsitellä kahdesta näkökulmasta: siitä, mikä on yksittäiselle nuorelle hyvää ja turvallista ja mikä on hyvää ja turvallista ryhmän näkökulmasta, Pulkkinen sanoo.

Totutut tavat muuttuvat hitaasti

Pitkään rippikoulutyötä tehneet papit ja nuorisotyöntekijät joutuvat kohtaamaan myös omat selkärangasta nousevat toimintatavat. Ne muuttuvat hitaasti.

Rippikoulujen vetäjät ja isoset voivat pohtia esimerkiksi sitä, onko nuorten laittaminen tyttö- ja poikajonoihin enää perusteltua.

– Itse en enää muodosta esimerkiksi jonoja sukupuolen mukaan, vaan jonot tehdään pituusjärjestyksessä. En myöskään käytä ruokalauluna laulua, jossa tytöt kysyvät ja pojat vastaavat, rippikoulutyöhön erikoistunut seurakuntapastori Anna-Maria Nenonen sanoo.

– Moni ei tee kuitenkaan jaottelua tyttöihin ja poikiin tahallaan. Tämä on selkäytimestä tuleva tapa, vaikka miten hyväksyisi ja olisi avoin sukupuolen moninaisuudelle, Jari Pulkkinen lisää.

Lopulta kyse on siitä, saako nuori olla oma itsensä

Rippikouluissa nuorten parissa työskentelevät aikuiset korostavat sitä, että loppujen lopuksi sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä on kyse siitä, kelpaako nuori sellaisena kuin hän on ja tuleeko hän hyväksytyksi omana itsenään.

– Rippikoulussa meidän vastauksemme on, että jokainen ihminen on suuri ihme ja hän on hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on. Ilman mutta-sanaa, Jani Pulkkinen sano.

Avioliittokäsityksen ristiriidat nostetaan reilusti esille

Rippikoulujen avioliitto-opetus lähtee kirkon virallisesta linjasta eli siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, mutta ristiriidat nostetaan reilusti esille.

Vaikka rippikoululaisten mielessä avioliitto ei ehkä ole päällimmäisenä mielessä, se on asia, josta ohjaajilta kysytään joka vuosi.

– Itse tuon esille sen, mikä on kirkon virallinen linja ja, että asiaan liittyy erilaisia näkökulmia. Kerron, että kirkossa on niitä, jotka eivät vihkisi samaa sukupuolta olevia pareja, mutta myös niitä, jotka näitä pareja vihkivät. Eniten nuoret tuntuvat olevan tuskastuneita kirkon hitaaseen päätöksentekoon, rippikoulutyöhön erikoistunut nuorisotyöntekijä Mono Kuoppala

Jari Pulkkisen mukaan olisi älyllisesti epärehellistä jättää kertomatta sitä, että kirkon sisällä avioliittokysymykseen liittyy monenlaisia näkökulmia.

– Nuorille tämä on usein ison hämmästyksen aihe, Pulkkinen sanoo.

Rippikoulun suosio on vahva

Suomessa rippikoulu on pitänyt hyvin pintansa. 15-vuotiaiden ikäluokasta yli 80 prosenttia käy rippikoulun.

Rippikoulun käyneiden osuus nousee korkeammaksi kuin kirkkoon kuulumisprosentti.

Suosiosta kertoo sekin, että rippikoulun käyneistä neljännes haluaa toimia tulevien leirien isosina.

– Rippikoulun suosio perustuu siihen, että sitä on kehitetty vuosien varrella ja siitä on tullut kiinteä osa nuorisokulttuuria, Pulkkinen sanoo.

Kirkolle rippikoulu on merkittävä työmuoto, sillä rippikoulukokemukset vaikuttavat osin myös siihen, haluavatko nuoret olla myös aikuisina kirkon jäseniä.

Uusimmat