Uutiset

Uuden kirjan tehnyt Sixten Korkman: "Voit olla optimisti tai pessimisti. Optimistilla on hauskempaa."

Vuonna 2015 Sixten Korkman oli jo lopettaa kirjojen kirjoittamisen.

-Kun kirjoitin Väärää talouspolitiikkaa, olin ajatellut että siihen se saa jäädä. Tässä tuli kuitenkin sitten sen verran kipinää, Korkman perustelee nyt.

Kipinä syttyi kesäkuun 24. päivänä 2016, kun Korkman kuuli Brexit-äänestyksen tuloksen. Ennen kuin haastattelua pyytänyt Ylen toimittaja ehti tulla paikalle, Korkmanilla oli aikaa miettiä, mitä oikein oli tapahtumassa.

-Ajattelin, että kyse ei ole vain Iso-Britannian ja muun Euroopan välisestä suhteesta, vaan suuremmasta asiasta: Globalisaatio on ajanut karille tai vastatuulessa. Syksyllä Donald Trumpin valinnassa tausta oli sama.

Kehitykseen kuuluu myös Emmanuel Macronin nousu Ranskan presidentiksi.

-Näyttäisi, että vedenjakaja ei enää välttämättä ole oikeisto/vasemmisto, vaan enemmänkin suhtautuminen globalisaatioon ja avoimuuteen. Siinä on arvokonservatismi ja -liberalismiulottuvuutta, Korkman pohtii.

Hänen tuore kirjansa on nimeltään Globalisaatio koetuksella.

Vaikka kyseessä on yleistajuinen kokonaiskatsaus globalisaation historiaan ja nykypäivään, Korkman myöntää kirjoittaneensa myös eräänlaisen puolustuspuheen globalisaatiolle ja 1960-lukulaisille arvoille.

-Silloin kannettiin huolta vähemmistöistä ja haluttiin rakentaa hyvinvointivaltiota, kunnioitettiin tietoa ja rakennettiin peruskouluja sekä yliopistoja.

Nykymaailmassa tieto ja myötätunto eivät ole hyvässä huudossa, mistä räikein esimerkki on Yhdysvaltain presidentti.

-Trump halveksii naisia, meksikolaisia, muslimeita ja vaikka mitä. Hän suhtautuu totuuteen täysin välinpitämättömästi. Iso-Britanniassa [entinen oikeusministeri] Michael Gove sanoi, että “olemme saaneet tarpeeksemme asiantuntijoista”.

Brexit-äänestystulos on hämmentävä siksikin, että Iso-Britannia on pitkän historian omaava, ihailtu sivistysvaltio. Korkman kertoo tuntemiensa brittipoliitikkojen ja -virkamiesten kuuluvan Euroopan kirkkaimpiin tähtiin.

-Sitten ne menevät tekemään valinnan, joka perustuu sekavaan ja ristiriitaiseen argumentaatioon, jolla ei ollut mitään tekemistä totuuden kanssa ja joka käynnisti täysin kaoottisen prosessin, joka on johtamassa erittäin vahingollisiin seurauksiin maan itsensä, mutta myös koko Euroopan kannalta. Onhan tässä todellakin ihmettelemistä, Korkman puuskahtaa.

-Populismin voima on yllättävän suuri etenkin, jos järjestää kansanäänestyksen, jossa yksi vaihtoehto on kirkas ja selkeä mutta toinen niin epämääräinen, että sen puolesta voi äänestää täysin ristiriitaisin perustein.

Toki populismi ja äärioikeistolainen nationalismi ovat aiemminkin saaneet voimansa talouskriisien aiheuttamasta kärsimyksestä, ja juuri Yhdysvalloissa sekä Iso-Britanniassa tuloerot sekä sosiaalinen eriarvoisuus ovat Korkmanin mukaan rajusti kasvaneet.

-Globalisaatio on ilman muuta monella tavalla myönteinen kehitys, joka on auttanut maailmaa vaurastumaan, mutta siinäkin on voittajia ja häviäjiä. Jos viis veisaamme häviäjistä, se kyllä ruokkii katkeruutta ja vihamielisyyttä eliittiä vastaan.

Euroopassa populismilla on toinenkin ulottuvuus: me vastaan muukalaiset eli pakolaiskriisi.

-Jos tunnen määrättyä vastenmielisyyttä populisteja kohtaan, se johtuu siitä, että he syyllistävät pakolaisia.

Korkman arvostelee EU:ta tilanteen hoidosta, eivätkä yksittäiset maat välttämättä ole suoriutuneet sen paremmin.

-Koen aika kipeänä, että Suomessakin passitamme lapsiperheitä Afganistaniin.

Toisaalta Korkman yhtyy talousnobelisti Paul Krugmanin näkemykseen: Avointa maahanmuuttoa ei voi yhdistää vahvaan sosiaaliturvaan.

Jopa Ruotsi on joutunut perääntymään maahanmuuttopolitiikassaan.

-Tämä on kipeä ja vaikea ongelma, joka ei ole yhden maan tasolla helposti ratkaistavissa. Pitäisi toivoa, että kriisipesäkkeitä voidaan ratkoa paremmin, mutta YK:n turvallisuusneuvosto on toimimaton. Se on syvästi valitettavaa. Edelleen on toimittava YK:n puitteissa globaalin köyhyyden vähentämiseksi. Siinä on tehty valtavia edistysaskeleita.

Hän ei vähättele ongelman suuruutta. Erityisesti Pohjois-Afrikka on suuri ongelma.

-Mutta keskustellaan sitten siitä, mitä voidaan tehdä. Se, että alamme lietsoa vihamielisyyttä ja ennakkoluuloja muslimeita vastaan, ei ole mikään ratkaisu.

Suomessa kotouttamista ja kotoutumista auttaisi työmarkkinoiden joustavuus. Vaikka Korkman pitääkin korkeasta järjestäytymisasteesta ja neuvottelukulttuurista, suomalainen työmarkkinajärjestelmä on hänestä hyvin konservatiivinen. Tästä on aiempaa suurempi haitta talouselämälle, kun devalvaatio ei enää kuulu työkalupakkiin.

-Kun meille tulee haavoittuvia erityisryhmiä – ja niitä on muitakin kuin pakolaiset, esimerkiksi heikosti koulutetut nuoret – pitäisi voida poiketa normaalista työehtosopimuksesta ainakin määräajaksi. Jos vain löytyy keino, jolla maahanmuuttajia otetaan töihin ja samalla annetaan kielenopetusta sekä opetusta työn suhteen, niin kyllä se on yks hailee, mikä se palkka on. Tässä tapauksessa ay-liikkeen pitäisi ilman muuta nähdä, että kyseessä on isänmaan etu, mutta heille se on vaikea paikka.

Tieto on valtaa. Korkmanista olisi tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät maailman olleen ennen huomattavasti nykyistä ikävämpi paikka.

-Ranskalaistutkimuksen mukaan Marine Le Penin puolue on onnettomien ihmisten puolue. Sama koskee Trumpin ja Brexitin kannattajia: he uskovat, että maailma oli ennen parempi, ja että huomenna se on entistä huonompi. Totuus on kuitenkin se, että maailma menee keskimäärin parempaan suuntaan.

Tämä siitä huolimatta, että vapaan maailman johtaja on…no:

-Trump on katastrofi, ilman muuta. Ilmeisesti hänen agendansa on se, että hän ei saa mitään rakentavaa läpi kongressissa, mutta hän yrittää tuhota kaiken sen mitä Barack Obama sai aikaan.

Ponneton ilmastopolitiikka on johtamassa siihen, että riski afrikkalaisten joukkopakoon Eurooppaan on erittäin suuri. Myös seuraava rahoituskriisi on ainoastaan ajan kysymys.

Korkman muistuttaa, että uusi teknologia ei vääjäämättä aiheuta massatyöttömyyttä. Ilmiötä on pelätty aina 1800-luvun alusta, kun Englannissa luddiitit tuhosivat uusia kutomakoneita, mutta aina on syntynyt uusia työpaikkoja.

Hän pitää ilmiötä kuitenkin mahdollisena, jolloin ongelmaksi nousee tulonjako.

-Se vaatisi, että pystyisimme verottamaan kapitalisteja, jotka saavat teknologian mahdollistamat suuret voitot. Tänä päivänä meillä ei ole globaalitaloudessa siihen keinoja.

Toisaalta vaikka top-down -johtaminen ei toimi, bottom-up on ylittänyt Korkmanin odotukset. Yritykset ja kansainväliset järjestöt reagoivat ilmastonmuutokseen sekä kunnioittavat ihmisoikeuksia. Taloustieteilijä toivoo myös, että suotuisasti kehittyvä maailmantalous vaikuttaisi poliittiseen ilmapiiriin.

-Myönteisyyttä on enemmän kuin mitä olisin odottanut kymmenen vuotta sitten, kun me ekonomistit olimme kyynikoita, Korkman tunnustaa.

-Näissä asioissa voit olla optimisti tai pessimisti. Elämä on hauskempaa, jos olet optimisti.

Korkman korostaa, että hän liikkuu kirjassa usein osaamisalueensa ulkopuolella eikä ole mikään aatehistorioitsija. Hän kuitenkin ajattelee sen teemoista löytyvän suurempaa linjaa ihmiskunnan historiassa.

-Olen näkevinäni, enkä varmaankaan ole tässä yksin, että meillä on iso kaari, joka alkaa jostakin antiikin Kreikasta. Siellä oli samanlaisia näkemyksiä kuin renessanssin jälkeen valistusajan filosofiassa, joka tuntuu kotoisalta ainakin meille 60-lukulaisille kun sitä lukee tänään. Se on yrittänyt nojautua tietoon sekä tieteeseen ja yrittänyt löytää keinoja ihmiselämän ja yhteiskunnan kehittämiseksi.

Globalisaatio koetuksella ei ole pamfletti, mutta kantaaottava kirja on.

-Varmaan se on osoitus siitä, että minusta on tullut vanha.

Bror Sixten Korkman

Syntynyt 1948.
Valtiotieteen tohtori.
Aalto-yliopiston Professor of Practice 2012–2015.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja 2005–2012.
EU:n valtiovarainministerien Ecofin-neuvoston pääjohtaja 1995–2005.
Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja 1989–1995.
Suomen Pankin toimistopäällikkö 1984–1988.
OECD:n sihteeristön johtaja 1981–1983.
Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija 1980–1981.
Suomen Pankin tutkija 1978–1980.
Kirjoja: Talous ja utopia (2012), Euro – valuutta vailla valtiota (2013), Väärää talouspolitiikkaa (2015).

Asiasanat

Uusimmat