Uutiset

Uutuuskirja: Linnan Pohjantähti on johtanut meitä harhaan – vallankumoukselliset kaappasivat SDP:n

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia on antanut suomalaisille harhaanjohtavan kuvan vuoden 1918 sisällissodan syistä. Näin väittävät Lasse Lehtinen ja Risto Volanen tuoreessa kirjassaan 1918 – kuinka vallankumous levisi Suomeen.

Kirjan mukaan Väinö Linnan teosten suuri arvo on siinä, että se nosti esiin vuoden 1918 kärsimykset ja traagiset jälkiselvittelyt. Samalla Pohjantähti -trilogia on kuitenkin vallankumouspäätöksiä ja sodan syitä peittävä lumetarina.

Kirjoittajien mielestä Linnan teos siirsi katseen pois vastuullisista ja niistä, jotka eivät lähteneet vallankumoukseen ja turvasivat jatkossa kansanvaltaa Suomessa.

Lehtinen ja Volanen korostavat, että Suomessakaan vallankumousyritys ei käynnistynyt pelkästään työkansan katkeruudesta. Venäjän vallankumous, sosiaaliset epäkohdat ja sotatalouden epävakaudet olivat toki mukana, mutta kapinan sytyttäjiksi tarvittiin muutama aatteessaan kiihkomielinen oppinut.

Volasen ja Lehtisen mukaan vuonna 1918 kysymyksessä oli epäonnistunut aseellinen vallankumous itsenäisen ja demokraattisen valtion kumoamiseksi. Sdp päätti tammikuussa 1918 lähteä vallankumouksen tielle kotimaisten punakaartien ja venäläisten bolsevikkien painostamana.

Sosiaalidemokraatit olivat jakaantuneet jo vuonna 1917 suhtautumisessa vallankumoukseen. Keskeisiä vallankumouksen kannattajia olivat SDP:n silloinen puheenjohtaja Kullervo Manner, SAJ:n johtaja ja käytännössä maailman ensimmäinen sosialistinen pääministeri Oskari Tokoi sekä Otto Wille Kuusinen ja Yrjö Sirola.

Väkivaltaa vastaan puhuivat esimerkiksi Osuusliike Elannon toimitusjohtaja Väinö Tanner ja vähemmälle julkisuudelle jäänyt toimittaja ja SDP:n kansanedustaja Evert Huttunen. Kirjassa kuitenkin kerrotaan, että Huttunen toimi V.I. Leninin avustajana hänen Suomen pakomatkallaan syksyllä 1917.

Malttia saarnannut Eetu Salin ja vallankumousta puoluetoimikunnassa vastustanut Edvard Gylling lähtivät lopulta mukaan kapinaan.

 

Vallankumouksellisten häikäilemätön operaatio

Kirjassa kerrotaan, että vallankumoukselliset kaappasivat SDP:n häikäilemättömästi puolueneuvostossa ja -toimikunnassa tammikuun lopulla 1918.

Ensiksi Otto Wille Kuusinenperusteli alustuksessaan maan tilanteen vallankumoukselliseksi. Sen jälkeen Manner, Sirolaja Eino Rahja esittivät vallankumouskomitean asettamista.

Tulisen keskustelun jälkeen esitys hylättiin niukasti äänestyksessä. Vallankumousmieliset ilmoittivat eroavansa SDP:n puoluetoimikunnasta.

Kirjoittajien mukaan uskomattomalla tavalla kompromissiksi tuli, että puoluetoimikuntaan valittiin Gyllingin ehdotuksesta kuusi uutta vallankumouksen kannattajaa. Heidän äänillään toimeenpaneva komitea päätettiin sitten perustaa.

Toimeenpanevasta komiteasta tuli ylin vallankumouselin, ja sen puheenjohtajaksi nousi Eero Haapalainen.

 

Harhaan vieneet johtajat ovat vastuussa

Lehtinen ja Volanen kirjoittavat, että sosiaalidemokraattien puoluetoimikunnan totuuden hetki koitti perjantaina 25. tammikuuta 1918. Silloin todettiin, että puheet on pidetty ja ettei punakaartien mobilisointia voi enää peruuttaa.

Helsingin lyhtypylväisiin ilmestyi 27. tammikuuta illalla vallankumouksellisia julisteita. Senaatintalo miehitettiin 28. tammikuuta kello 6.00. Punakaartit marssivat Siltasaaresta kaikkiin kaupunginosiin.

Sotasurmat-hankkeen mukaan vuoden 1918 sisällissodassa kuoli kaikkiaan 36 640 suomalaista.

Vuosi 1918 oli monille kärsimysten aikaa, ja kirjoittajien mielestä on välttämätöntä, että heidän kohtalonsa tunnetaan ja tunnustetaan. Lehtisen ja Volasen mukaan on kuitenkin oikein todeta, että vallankumouksessa mukana olleiden kärsimykset eivät vapauta harhaan vieneitä johtajia vastuusta.

Lasse Lehtinen ja Risto Volanen, 1918 – Kuinka vallankumous levisi Suomeen, Otava 2018

 

Oikaisu 27.1.2018 klo 13:50

Korjattu Eetu Salinin etunimi.

 

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti