Uutiset

Väitös: Poliisiin kohdistunut väkivalta voi jäädä rankaisematta – lievä väkivalta on poliisille “perusvääntöä”

Väkivalta poliisia kohtaan on kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta. Poliisit kokevat vähäisen väkivallan työhön kuuluvaksi. Voimankäyttötilanteiden jälkeen voidaan tuntea syyllisyyttä.
Henri Rikander on tutkinut poliisiin kohdistuneita väkivaltatilanteita. Hän väittelee perjantaina Itä-Suomen yliopistossa. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti
Henri Rikander on tutkinut poliisiin kohdistuneita väkivaltatilanteita. Hän väittelee perjantaina Itä-Suomen yliopistossa. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti

Poliisiin on syntynyt ei-toivottua sietämisenkulttuuria, sillä vähäinen poliisiin kohdistuva väkivalta koetaan työhön kuuluvana.

– Kuvaava ilmaisu väkivaltaan suhtautumisesta on poliisien käyttämä termi ”perusvääntö” tai se, että ankaraa väkivaltaa lievempien tapausten lukumäärää ei edes muisteta, kuvailee hallintotieteiden maisteri Henri Rikander tuoreessa väitöstutkimuksessaan.

Tutkimusaineistoa kerätessään hän havaitsi, että poliisiin kohdistunut väkivalta on kaksinkertaistunut 20 vuoden aikana.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin poliisin voimankäytön toimivaltaa, voimankäyttötilanteiden syntyä ja seurauksia sekä poliisin kohtaamia väkivaltatilanteita ja oikeusturvakysymyksiä.

Tutkimuksen mukaan poliisit suhtautuvat heihin kohdistuneeseen väkivaltaan arkipäiväisesti.

– Tapauksissa, joissa väkivallan laatu oli ollut puremista tai sylkemistä ja niissä, joissa nyrkein tai potkien oli onnistuttu vahingoittamaan poliisia, haastatellut kokivat vihaa, suuttumusta ja epäoikeudenmukaisuutta.

Kohdehenkilön väkivaltaisuuteen varautuminen on sitä huonompaa, mitä vähemmän alkutietoja poliisipartiolla on käytettävissä.

Työssä jaksamisen haasteita poliiseille aiheuttivat etenkin tilanteet, joissa oma henki tai terveys oli ollut uhattuna.

Oikeudessa esiintyminen koetaan turhaksi

Tutkimuksesta kävi ilmi, että kaikista poliisiin kohdistetuista väkivallan teoista ei seuraa näiden tekijälle lain edellyttämää seurausta.

Syinä tälle ovat poliisin puutteellinen osaaminen virkamiehen toimintaa suojaavan säännöksen soveltamisessa, sietämisenkulttuuri ja prosessiekonomia.

Jälkimmäisellä Rikander viittaa lähinnä siihen, että poliisi kokee käräjäoikeudessa esiintymisen vastenmielisenä, turhana tai ylimääräisenä tehtävänä.

Rikander arvelee, että kyse voi olla myös siitä, että poliisille on epäselvää oma roolinsa ja sen merkitys rikosprosessissa.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että vaikka lainsäätäjä on halunnut suojella kriminalisoinnilla virkamiehiä väkivallalta, tosiasiassa suojelu näyttää heikentyvän.

Voimakeinoista syyllisyyttä ja vihaa

Kun poliisi kohtaa väkivaltaa, on turvauduttava voimakeinoihin. Suomessa poliisin voimakeinojen käyttö on väitöksen mukaan pidättyväistä ja voimankäytön seurauksena syntyneet vakavat seuraukset ovat harvinaisia.

Rikanderin mukaan voimankäyttötilanteen jälkeen poliisi voi tuntea muun muassa syyllisyyttä ja vihaa. Tutkimus paljasti, että tilanteissa toimittiin välillä vajailla ja muuttuvilla tiedoilla.

Poliisit kertoivat olleensa hyvin tietoisia sivullisista seuraajista sekä mahdollisuudesta, että heidän toimiaan videoidaan voimankäyttötilanteiden aikana.

Alustavia puhutteluja lykättävä tarvittaessa

Tilanteet, joissa joudutaan turvautumaan voimankäyttöön, ovat kuormittavia. Tutkimuksessa ehdotetaankin, että niiden jälkeisiä tutkintatoimenpiteitä olisi kehitettävä.

Alustavan puhuttelun käytännöt vaihtelevat tilanteissa, joissa on jouduttu turvautumaan aseeseen. Selkeitä suosituksia ei ole. Alustava puhuttelu pitäisi ajoittaa tapauskohtaisesti, poliisin vointi edellä.

– Uupuneen tai loukkaantuneen poliisin ei voida katsoa antavan sellaista oleellista tietoa, joka veisi tutkintaa eteenpäin. On myös tärkeä tiedostaa, että ampumatilanteesta toipuvan poliisin painostaminen traumaattisen tapahtuman läpikäymiseen liian aikaisin voi johtaa siihen, että tieto voi olla epätäydellistä tai jopa vääristynyttä.

Kun alustavia puhutteluita siirretään myöhemmäksi, kuultava kykenee harkitsemaan kertomuksensa sisällön ja valmistelemaan puolustustaan asianmukaisesti.

Rikanderin väitöstutkimuksessa selvitettiin myös, millaisiin oikeudellisiin toimiin väkivaltaa kokenut poliisi ryhtyy ja miten poliisit kokevat sekä heihin kohdistuneen laillisuusvalvonnan että osallistumisen hallinto- ja rikosprosesseihin eri asianosaisrooleissa ja todistajina.

1 699 poliisiin kohdistunutta väkivallantekoa

Vuositasolla poliisilla on noin miljoona erilaista poliisitehtävää.

Vuonna 2016 poliisi suoritti Suomessa yli miljoona tehtävää, joista 85 765 oli kiinniottoa.

Samana vuonna tilastoitiin 1 699 poliisiin kohdistunutta väkivallantekoa.

Vuonna 2016 voimankäyttöselvityksiä tehtiin 1 047 kertaa, joista kolmannes koski etälamautinta.

Väitöstutkimus

Henri Rikanderin rikosoikeuden alaan kuuluva väitöskirja Custos publicus gladium frustra non fert – Empiirinen tutkimus poliisin voimankäytöstä ja poliisin kohtaamasta väkivallasta tarkastetaan perjantaina Itä-Suomen yliopistossa.

Haastattelututkimukseen osallistui 20 väkivaltaa työssään aineistokeruuaikana kokenutta poliisia.

Kyselytutkimukseen osallistui syyttäjiä, Poliisiammattikorkeakoulun päällystö- ja alipäällystöopiskelijoita ja voimankäytön kenttäkouluttajia. Yhteensä 103 henkilöä.

Uusimmat