Uutiset

Vantaan lentokenttä on satavuotiaan Suomen käyntikortti, mutta löytyykö sieltä enää suomen sanaa?

Katsokaa tuotakin – Little Airport, Family Gate! Pelkkää englantia, Janne Saarikivi hihkaisee ja kaivaa taskustaan kännykkäkameran.

-Ei tällaista ole muualla, ei yhdessäkään ei-englanninkielisessä maassa. Ei Ruotsissa, ei Saksassa, ei Ranskassa, ei missään. English only -meininki on ihan suomalainen ilmiö.

Naps. Naps. Ja tästä kulmasta vielä naps.

Raskauttava kuvamateriaali karttuu ruutu ruudulta, mihin päin Helsinki–Vantaan lentokenttää suuntaammekaan.

Kielitieteilijä, professori Saarikivelle on syttynyt kapinallinen idea, johon hän aikoo pyytää muutaman suomen kielen professorin kaverikseen. Luvassa on jämäkkä kirjelmä Finavialle.

Finavia on Suomen valtion omistama, lentokenttiä pyörittävä firma. Sillä on iso vastuu siitä, että suomi ja ruotsi on kutistettu tai siivottu ympäriltämme – paikasta, jota on tapana polleasti kutsua Suomen käyntikortiksi ja näyteikkunaksi.

[image orderno=”2″][/image]

Kiinalainen tahtoo nähdä suomea

Hold your horses, arvoisa lukija!

Saarikiveä ei kannata leimata kansainvälisyyden vastustajaksi, naurettavaksi nationalistiksi tai takapajuiseksi impivaaralaiseksi.

Saarikivi jos kuka on kansainvälinen tyyppi. Hän ei vain usko, että englanti ja kansainvälisyys olisivat sama asia.

Oikeastaan ne ovat vastakohtia. Kun englanti jyrää muut kielet, oikea kansainvälisyys kuolee ja ajattelu köyhtyy, runoja jää kirjoittamatta, lauluja laatimatta, huumorikin latistuu.

Janne Saarikiven kasvoille nousee virne. Hän on herkkä huvittumaan. On hassua, että lentokentälle tuodaan isolla metelillä suomalaisia juttuja, koivukalusteita, lumiseiniä ja vessoihin linnunlaulua, mutta suomen kielellä ei ole vähääkään väliä.

-Jos minä olisin joku, joka tulee tänne Abu Dhabista tai Kiinasta tai Pariisista, haluaisin nähdä, miltä suomen kieli näyttää.

[image orderno=”3″][/image]

Englanti suurta, suomi pikkuista

No, se on pienin osa ongelmasta.

Asetumme tuijottelemaan valotauluja, joissa englannin sanat ovat suuria ja suomen ja ruotsin sanat pieniä, tihrustettavan olemattomia.

Departures on valtava, Lähdöt ihan mini.

Ajattelemme lomalennolle suuntaavia anoppeja ja appiukkoja ja huokaisemme.

Niin, on turha selittää, että kaikkihan Suomessa englantia taitavat. Eivät taida. Kolmasosa kansasta ei tule englannilla toimeen.

Eikä englannin solkkaaminen solkenaan ole sen yleisempää kiinalaisilla, japanilaisilla, venäläisillä tai muillakaan kentän käyttäjillä.

Moni kyltti, opaste ja mainos jää mysteeriksi. Tarvitaan lisää kieliä, paljon lisää kieliä!

Englannin raskaan painon alle puristuvista suomen sanoista alkaa tulla kylmäävä olo.

-Jonkin alitajuisen viestin nuo kyltit lähettävät. Semmoisen, että suomalaiset ovat toisen luokan ihmisiä, Saarikivi päättelee.

Englantia kirjoitetaan isosti, suomea ja ruotsia pienesti. Miksi?

Haukataan välissä hodarit

Nälkähän tässätulee paljosta kiertelystä. Päätämme haukata jotakin. Urban Food Market on raapustanut tarjouksen liitutauluun. Soup 7,50. Hot and delicious. Also take away.

Ehkei kuitenkaan. Ajaudumme tiskille, jonka yläpuolella lukee Richie’s Gourmet Hot dogs. Saarikivi tietää tuotteet maittaviksi, suosittelee Baconia.

Osto onnistuu ilahduttavasti pääosin suomeksi. Helsingin keskustassa kuppi kahvia irtoaa yhä useammin vain sillä, että vaihtaa kielen englanniksi.

Ainakin jos on eksynyt vähän fiinimpään kohteeseen.

[image orderno=”4″][/image]

Saarikivi on pannut merkille maahanmuuttajien luokkajaon. Pääkaupunki on täynnä mukavia pizzerioita ja kivoja kebabpaikkoja, joissa asiakasta palvellaan suomeksi.

Väki tiskin takana oppii paikallisen kielen perusteet muitta mutkitta, luonnonmenetelmällä.

Sitten ovat länsimaalaiset eliittimaahanmuuttajat. Heitä ei tapaa kebabvartaan äärestä vaan paremmista paikoista, myymässä kalliita suodatintuotteita Kallion tai Kruununhaan kahviloissa.

He ovat ihmisiä, joilta kukaan ei edellytä suomen sanaa, ei edes vuosien jälkeen.

Englannin lisääminen täkäläiseen arkeen ei Saarikiven mielestä lisää tasa-arvoa. Esimerkiksi Espoon päätös ottaa englanti kaupungin kolmanneksi viralliseksi kieleksi helpottaa vain pienen bisneseliitin elämää.

Maahanmuuttajat osaavat englantia heikommin kuin kantaväestö. Jos Espoo ajattelisi kaupunkilaisia, se kehittäisi palvelujaan venäjäksi ja arabiaksi.

-Tein hiljattain reissun kotikulmiltani Kumpulasta Itäkeskukseen. Pidin kirjaa kielistä, joita kuulin.

-Yleisyysjärjestys oli tämä: suomi, venäjä, viro, arabia, somali, ruotsi, farsi, espanja.

-Englantia kuulin jossain ohimennen, mutta 40 prosenttia teksteistä katukuvassa oli englantia.

-Englannin yleisyys on illuusio. Tämä maailmahan puhuu oikeasti kaikkea ihan muuta.

Suomi katoaa yliopistoilta

Lentokentän kyltit tai sumpin tilaaminen. Pikkujuttuja. Englannistamisen todellinen uhka vaanii ja kasvaa toisaalla.

Janne Saarikiveä hirvittää. Maassa on käynnissä historiallisen suuri mullistus: suomesta luovutaan korkeimman koulutuksen kielenä. Vaivihkaa, ilman keskustelua, vailla poliittista harkintaa.

Helsingin yliopistosta, Saarikiven kotipesästä, säädetään laissa: yliopiston tutkinto- ja hallintokielet ovat suomi ja ruotsi. Todellisuus on toinen.

-Meillä on koko yliopistossa 64 maisteriohjelmaa. Tasan puolet niistä on englanninkielisiä. Aalto-yliopistossa muutos on vielä pidemmällä.

Suomen syöksykierre kiihtyy sitä mukaa kun yliopistoihin rekrytoidaan ulkomaalaisia opettajia. Nämä eivät ota vastaan suomenkielisiä tenttejä tai opinnäytetöitä. Jäljelle jää pelkkä englanti.

Esimerkiksi Norjassa asiat ovat toisin. Maailmalta palkattujen yliopisto-opettajien on saatava paikallinen kieli haltuun. Aikaa ja apua annetaan, mutta oppia pitää.

Norja säilyy sivistyskielenä. Oslon kapakoissa voi tulevaisuudessakin kiistellä valomerkkiin filosofiasta, astrofysiikasta ja markkinoinnista norjaksi. Termeissä riittää.

Suomen tarina ei ole yhtä kaunis.

Yliopistojen arki on jo muuttunut omalaatuiseksi. Hallinto viestii usein pelkästään englanniksi, ja yhä useammin suomalaiset kokoustavat keskenään brittien kielellä.

Kielitieteilijä ei aio luovuttaa. Hän herättelee keskustelua ja kyselee, onko englannistaminen oikeasti sitä, mitä haluamme.

Ja eikö yliopistojen tehtävä olekaan kouluttaa ihmisiä suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin?

Kierros Vantaan kentällä on koettu. Älyämme tien ulos.

Exit. Railway Station. Goodbye.

Asiasanat

Uusimmat