Uutiset

Vappua vietettiin Suomessa sata vuotta sitten nälänhädän partaalla ja Pietarin valloittaminen mielessä

Sata vuotta sitten tippaleivät tehtiin lainaviljasta. Keväällä 1919 sisällissodan jälkeisessä Suomessa oltiin lähellä nälänhätää, jolta pelastuttiin ottamalla mittava laina Yhdysvalloista.
Perhe kuorii männyn nilettä pettuleivän valmistusta varten. Kuva on otettu ilmeisesti Kuopion seudulla vuosien 1918–1919 aikana. Sisällissotaa seurannut pula-aika sai valtion kehittämään maan omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Seuraavina vuosina perustettiin myös hädänalaisten avustusjärjestöjä, kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto. Kuva: Työväen arkisto
Perhe kuorii männyn nilettä pettuleivän valmistusta varten. Kuva on otettu ilmeisesti Kuopion seudulla vuosien 1918–1919 aikana. Sisällissotaa seurannut pula-aika sai valtion kehittämään maan omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Seuraavina vuosina perustettiin myös hädänalaisten avustusjärjestöjä, kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto. Kuva: Työväen arkisto

Engströmin Kahvila ja Ravintola. Vappuna! Simaa ja simaleipää.

Maineikas Engströmin kahvila Tampereella mainosti tarjoilujaan vappuaaton Aamulehden etusivulla.

Sata vuotta sitten, keväällä 1919, nuori itsenäinen Suomi oli räpiköinyt itsensä takaisin arkeen ja juhlaan.

Sisällissodassa pahoin kärsineellä Tampereella järjestettiin vappuna useita tapahtumia. Puisto-ravintolan Cabaret-iltamassa oli lupa tanssia kahteen asti yöllä.

Iloisia mainoksia ympäröivät kuitenkin ristit ja suruvärssyt: “Rakas poikamme ja veljemme”, “rakas morsiameni”.

Sisällissota oli päättynyt vuotta aiemmin, mutta Suomi eli edelleen melkoisen sekasorron partaalla. Sota, pula-aika ja vankileirit näkyivät kuolleisuudessa.

Tilanne olisi tosin voinut olla huomattavasti pahempi.

Kauppasaarto kuristi ruokahuoltoa

“Kysymyksessä oli todellinen nälkävuosi sen huomasi – – sillä maahan kaadetut puhtaaksi kolotut petäjänrungot paistoivat jo kauaksi kaamean valkealta paikoitellen silmän kantamattomiin”, kuvaili Karttulan ja Wesannon kunnanlääkäri Kuopion seudun tilannetta vuosikirjassaan vuodelta 1918.

Sodan jäljiltä maan ruokahuolto oli huonolla tolalla. Elintarvikkeet olivat olleet säännösteltyinä tai kortilla jo ensimmäisen maailmansodan alkamisesta lähtien.

Lisäksi maailmansodan ympärysvaltojen Saksaan kohdistama kauppasaarto osui kovalla voimalla myös Suomeen, jossa Saksan vaikutusvalta oli maailmansodan loppuvaiheissa ollut vahva. Saksa antautui marraskuussa 1918, mutta Ranskan vaatimuksesta saarto jatkui.

Syksyllä 1918 Suomessa alkoikin näyttää siltä, että kesän sato, vaikka oli melko onnistunut, ei tulisi riittämään talven yli.

Tilanteen vakavuudesta alkoi kantautua kaikuja maan itä- ja pohjoisosista. Vuoden 1918 lopulla nälänhädästä raportoivat muun muassa Iin, Kajaanin, Kuopion, Oulun, Pielisjärven, Tohmajärven ja Tornion piirilääkärit sekä Ilomantsin, Juuan, Nurmeksen ja Valtimon kunnanlääkärit.

Esimerkiksi Pielisjärvellä useiden työläisperheiden ainoana ruokana oli olki- tai pettuleipä, johon joskus lisättiin akanallisia kaurajauhoja. Muutoin ruokavalio koostui kalansuolavedestä ja satunnaisesti naurispuurosta. Lihaa ja kalaa oli harvoin.

Vaikea ripuli ja ummetus sekä laihtuminen mainittiin tavallisimmiksi merkeiksi huonosta ravinnosta. Edeemaa, nälkäpöhöä, todettiin aikuisilla monin paikoin. Havaintoja oli myös keripukin kaltaisista oireista ja suun limakalvon mätähaavoista.

Pohjoisesta kirjattiin joitakin nälkäkuolemia, mutta lääkäreiden vähäisen määrän takia monien menehtyneiden kuolinsyyt jäivät epävarmoiksi.

Syrjäisien alueiden lisäksi ruokapulasta kärsittiin myös suurimpien kaupunkien vähävaraisten joukossa sekä vankileireillä. Vankileirit lakkautettiin asteittain virallisesti syksyn 1918 aikana, mutta osa niistä jatkoi pakkotyöleireinä, kuten Tampereen Kalevankankaan ja Helsingin Tammisaaren leirit. Jos tavallisen kansan ape oli niukkaa, oli vankileireille joutuneiden punaisten ruoka äärimmäisen vähäistä ja heikkolaatuista.

Kaiken kurjuuden lisäksi Suomeen oli levinnyt vuoden 1918 aikana myös espanjantauti, joka tappoi parin vuoden aikana arviolta 20 000 suomalaista.

Maa, joka maksaa velkansa

Loppuvuonna 1918 arvio oli se, että Suomen omat viljavarastot loppuisivat maaliskuussa 1919.

Jotain oli siis tehtävä.

Elintarvikehuollon ja ravitsemuksen historiaan perehtynyt yliopistonlehtori Kaija Rautavirta Helsingin yliopistosta kertoo, että asia otettiin hyvin vakavasti.

– Nälkä-sana näkyy kaikissa raporteissa. Lisäksi avustustoiminnassa olivat mukana keskeisimmät henkilöt.

Kauppasaartoa yritettiin ensin murtaa lähettämällä laivalastillinen sellua kohti Britanniaa. Lastin ajateltiin hälventävän lännessä vallitsevat epäilyt Saksan kanssa veljeilleestä Suomesta. Laivat jäivät kuitenkin jumiin Kööpenhaminaan. Valtiojohto ymmärsi, että laivojen mukana pitää lähettää ministeritason neuvottelijoita Lontooseen. Tämä auttoi, ja laivat liikkuivat.

Elintarvikeostot piti maksaa. Talous oli täysin seisahtunut itämarkkinan ja Euroopan markkinan sulkeuduttua, ja inflaatio nosti hintoja. Velkaa ei katsottu tuolloinkaan suopeasti. Suurten 1860-luvun nälkävuosien kaltaista viivyttelyä tuontiviljan hankkimisessa ei nyt kuitenkaan toistettu.

Lauri Ingmanin johtama Suomen hallitus otti kevättalvella kirjaimellisesti syömävelkaa. Viljatuonnista noin kaksi kolmasosaa rahoitettiin Suomen omista varoista ja loppuosaa maksettiin Yhdysvalloista saadulla lainalla.

Taustalla oli myös maailmanpolitiikkaa. USA:n ruoka-aputoimintaa johtanut Herbert Hoover näki, että edulliset lainat ja suora elintarvikeapu estävät bolsevikkivallankumouksen leviämisen Venäjältä muihin maihin.

Saksassa tilanne oli pahempi ja maassa kärsittiin vuosien 1918 ja 1919 aikana laajasta nälänhädästä, johon arvioidaan kuolleen satoja tuhansia ihmisiä.

Suomalaiset viljantuonti ehti pelastaa.

Tuonnin osuus elintarvikelautakuntien jakamasta viljasta nousi runsaaseen kolmasosaan jo vuoden 1919 alussa. Huhtikuusta lähtien määrä oli jo yli 90 prosenttia. Suomeen laivattiin kokonaisuudessaan tammi–elokuussa niin sanottuna syömävelkana miljoonia kiloja viljaa. Yhdysvalloilta saatu laina oli yli kahdeksan miljoonaa dollaria el yli 124 miljoonaa tuolloista markkaa.

Itse asiassa juuri viljalainan lyhennyserien säntillinen maksaminen 1930-luvun talouslaman aikana loi Yhdysvalloissa kuvan Suomesta maana, joka maksaa velkansa.

– Huomattiin myös, miten riippuvaisia oltiin Venäjän-tuonnista ja ylipäätään muista maista. Omavaraisuutta lisättiin ja toisen maailmansodan tilanne oli jo täysin erilainen.

Haave Pietarin valtaamisesta

Kevät 1919 oli muutenkin epävakaata aikaa nuoressa valtiossa. Maassa ei ollut vielä presidenttiä eikä perustuslakia. Avun tarpeessa oli pakolaisia ja sotaorpoja.

Pula-aika sai mustan pörssin kaupan rehottamaan.

Vaikka sisällissodan taistelut olivat sentään päättyneet vuotta aiemmin, satunnaiset sotatoimet jatkuivat edelleen itärintamalla Karjalassa, jossa erilaiset suomalaisista valkoisista kootut iskujoukot kahakoivat perääntyneitä punaisia ja venäläisiä bolsevikkeja vastaan. Huhtikuun lopulla aktivistijoukot etenivät jo Aunuksen tienoilla kohti Petroskoita.

Tuolloin suunnitelmissa oli jopa Pietarin valloittaminen. Bolsevikkeja vastaan taisteli myös Britannian tukema niin sanottu Venäjän valkoinen armeija, jonka kanssa valtionhoitaja C.G.E. Mannerheim oli valmis valloitushankkeeseen, jos Suomi olisi saanut pitää itsenäisyytensä ja alueita Karjalasta. Myös tuolloinen muu, teollisuusvaikuttajista koostunut, valtionjohto oli kiinnostunut Karjalan laajoista metsäalueista.

Pietarin valtaussuunnitelma kaatui osaltaan kesällä uuteen Suomen hallitusmuotoon, joka ei enää antanut presidentille yksin mahdollisuutta sodan julistamiseen. Heinäkuun lopulla Juho Ståhlberg valittiin 145 äänellä tasavallan presidentiksi Mannerheimin saadessa 50 ääntä.

Vappua juhlittiin ristiriidoista ja traumoista huolimatta

Hankalista ajoista huolimatta vappuhulinoinnista ei tingitty. Tunnelmat olivat eittämättä ristiriitaiset.

Arkistokuvat kertovat, että Helsingin Esplanadilla käveltiin valkolakit päässä, kun Kuopiossa siistittiin punaisten hautoja työväenjuhlan aattona.

Valtiovalta oli vapputapahtumille myötämielinen. Sisäministeriö linjasi, ettei vappukulkueita saanut estää, ellei niistä koituisi haittaa “yleiselle keskusliikenteelle”. Osaltaan taustalla oli idea tilanteen rauhoittamisesta antamalla sisällissodan osapuolille vapaus marssia ja kokoontua.

Ehkä sotaa ja nälkää nähneet suomalaiset myös ansaitsivat juhlansa, vaikka Engströmin simaleivät, tippaleivät tai tuulihatut, leivottiinkin velkaviljasta.

Jutussa on käytetty lähteinä muun muassa Kaija Rautavirran väitöskirjaa Petusta pitsaan – Ruokahuollon järjestelyt kriisiaikojen Suomessa, Robert Tigerstedtin artikkelia Sosialisessa aikakauskirjassa vuonna 1920, Kai Häggmanin, Teemu Keskisarjan ja Markku Kuisman teosta 1918, Heikki Rantatuvan teosta Elintarvikehuolto ja -säännöstely Suomessa vuosina 1914—1921 sekä Riitta Hjerppen ja Vappu Ikosen artikkelia “The only honest thing to do” sotavelat, Suomi ja Hooverin moratorio 1931.

Levoton pula-aika 1917–1919

Ensimmäisessä maailmansodassa ympärysvaltojen Saksalle asettama kauppasaarto vaikutti vahvasti myös Suomeen, jolla oli läheiset suhteet Saksan kanssa.

Pahiten ruokapulasta kärsittiin Itä- ja Pohjois-Suomessa, suurimmissa kaupungeissa sekä vanki- ja pakkotyöleireillä.

Suomessa vältettiin nälänhätä keväällä 1919 Yhdysvaltain antaman lainan ja avustuksen turvin. Suomeen tuotiin vuoden 1919 aikana elintarvikkeita, viljaa, juureksia sekä vaatteita. Avustukset kestivät syksyyn asti, kunnes oma sato saatiin käyttöön.

Rapakon takaa saatiin myös avustusta hädänalaisille lapsille. Avustus sisälsi koulujen jakeleman ruuan lisäksi vaatteita, joista niistäkin oli pula erityisesti pohjoisessa Suomessa.

Yhdysvalloilta saatu laina oli yli kahdeksan miljoonaa dollaria eli yli 124 miljoonaa tuolloista markkaa. Nykyrahassa arvo olisi reilut 200 000 euroa, mutta vertailu ei ole mielekästä kovan inflaation takia.

Keväällä 1919 yhteiskuntaa horjuttivat pula-ajan lisäksi Ahvenanmaan epäselvä asema uudessa valtiossa sekä Karjalassa käydyt niin sanotut heimosodat. Lisäksi suomalaisia valkoisia oli sotimassa Viron vapaussodassa.

Uusimmat