Uutiset

Venäjän armeija hioo konflikteissa salamasodan menetelmiä terroristien mausteilla – sota sattuisi Natoa, mutta Suomikin olisi Venäjälle hankala vastus

Venäläiset sotilaat taistelevat tällä hetkellä Ukrainassa ja Syyriassa. Venäjän armeijan suorituskyky on harjaantunut ja sitä hiotaan edelleen pitkään kestäneissä konflikteissa.

Venäjä pystyy pienellä vaivalla ylläpitämään konfliktia ja epävarmuutta monillakin rintamilla. Toisaalta taloudellisesti heikon maan kyky ja halu avoimeen sotaan on epävarma.

Venäjän nykyaikaista taistelukykyä leimaavat oveluus, operaatiot linjojen takana vastustajan seassa, voiman nopea keskittäminen ja vastustajan pakottaminen virheeseen sekä tappioon keinoja kaihtamatta. Venäjä käyttää salamasodan keinoja terroristien mausteilla.

Työkalupakkiin kuuluvat muutkin keinot kuin aseelliset. Venäjän toimintaa leimaa opportunismi.

-Jos on mahdollisuus pilkkoa EU- tai Nato-maita, tilaisuus käytetään. Venäjällä voidaan miettiä operaatiosuunnitelmia. Jos tulee tilaisuus, suunnitelma toteutetaan, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak Lännen Medialle.

Venäjän armeijan voima nykyaikaisessa sodassa perustuu maailman asevoimista laajimpaan työkalupakkiin, joka on karaistunut ja testattu toimivaksi taistelukentillä.

Venäjällä on kyky pakottaa vastapuoli epämukavuusalueelle ja suuriin tappioihin halutessaan, mikä tekee siitä psykologisesti vaikean ja pelottavan vastustajan.

Venäjän operaatiot alkavat usein kapinan lietsonnalla ja soluttautumisella valloitettavan alueen väestön sekaan. Sitten käydään hybridisotavaihe, jossa tunnuksettomat joukot valtaavat avainkohteet. Valloitettavan alueen kyberavaruus otetaan haltuun ja eristetään. Nämä asiat tapahtuivat Krimillä ja Ukrainassa.

Venäjä kykenee mobilisoimaan muutkin rintamat valmiuteen harhauttaakseen vastapuolen tiedustelua ja saadakseen toimintarauhan oikealla kohdealueella. Kohdealueelle voidaan keskittää joukkoja huomaamatta satojen kilometrien moottorimarsseilla Venäjän rajojen sisällä.

Venäjä on pystynyt siirtämään kymmenientuhansien sotilaiden voimaryhmän muutamassa päivässä operaatioalueelle heikentämättä samalla muita rintamia.

Venäjä käyttää valtauksissaan terroristien keinoja, kuten kidnappauksia, pidätyksiä ja kidutusta. Venäjä hyödyntää palkkasotilaita, jolloin maan johto voi vedota, ettei edes osallistu konfliktiin.

Venäjällä länsimaisen totuuteen pyrkivän median sanoma ei tavoita juuri ketään, mutta länsimaissakin Venäjän hämmentely saa kaikupohjaa ja herättää epäluottamusta länsimaiseen mediaan.

Taistelukentällä Venäjän vahvuus on tykistöylivoima Nato-maita vastaan. Mahdollisessa Venäjän ja Naton välisessä konfliktissa tykistö pakottaisi Nato-joukot epäedullisiin taisteluihin ja asemiin sekä suuriin tappioihin.

Venäjän tavallisillakin joukko-osastoilla on hyvät ilmatorjuntaohjukset, jotka aiheuttaisivat suuria tappioita hävittäjille. Venäjän sotilailla on hyvät suojaliivit ja suojaliivit läpäiseviä ammuksia sekä pimeänäkölaitteita.

Venäjä pystyy miehittämättömillä lennokeilla johtamaan tykistön tulta kaikkialle taistelukentälle. Puoli-ilmaisia lennokkeja on lähes mahdoton torjua.

-Lennokit kehittyvät todella nopeasti. Jos näet vastustajan lennokin, on alle viisi minuuttia aikaa häipyä paikalta. Koordinaatit menevät tykistölle, ja keskitys tulee heti, sanoo Salonius-Pasternak.

Hänen mukaansa Suomen armeija on tykistöä vastaan siitä hyvässä asemassa, että täällä varusmiespalveluksessa opetetaan vielä maahan kaivautumista ja linnoittautumista. Oppi on päässyt unohtumaan monessa Nato-maassa.

Venäjän tykistöuhkaan on vaikea vastata omalla tykistöllä, varsinkin kun monet Suomen armeijan tykit ovat laveteilla.

-Vastatykistötutkan takia murkulaa tulee takaisin. Pitää liikkua heti ampumisen jälkeen, toteaa Pasternak.

Tunnuksettomat joukot aiheuttavat sen, että venäläissotilaat pyrkivät näyttämään vastustajaltaan ja toimimaan heidän keskuudessaan. Vihollinen voi siis olla missä vain ja pyrkii tuhoamaan komentokeskukset.

Tykistön, lennokkien ja tunnuksettomien joukkojen aiheuttamat ongelmat on Charly Salonius-Pasternakin mukaan Suomessa tiedostettu, mutta kyse on siitä, mihin armeijalla on varaa investoida.

Esimerkiksi aluevalvontalakiin tehtiin vuonna 2017 muutoksia hybridisodan ”vihreiden miesten” tunnistamiseksi ja torjumiseksi.

Nyt laki antaa Puolustusvoimille ja Rajavartiolaitokselle luvan käyttää välittömästi sotilaallista voimaa vihamielisiä joukkoja ja toimintaa vastaan. Toimenpiteisiin ryhtymisestä on heti ilmoitettava puolustusministeriölle.

Venäjän hiotuista sotataidoista huolimatta Nato tai edes Suomi tuskin on Venäjälle mieluinen vastus taistelukentällä.

Presidentti Sauli Niinistö siteerasi vuonna 2014 venäläistä sananlaskua: ”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.”

-On sanottu, että Venäjää ei pidä ärsyttää. En ole vakuuttunut logiikasta, sanoo Salonius-Pasternak.

Venäjän johto on toimillaan osoittanut, että se kunnioittaa vain riittävää sotilaallista pelotetta, ei nöyristelyä.

Salonius-Pasternakin mukaan Nato on hyvä kompromissi Baltian maissa ja Puolassa. Muutamia satoja Nato-sotilaita tuskin Venäjäkään voi väittää uskottavaksi hyökkäysjoukoiksi, mutta ne antavat viestin: Älkää tulko tänne.

Venäjän armeijan koon vertailu Suomen armeijaan on hedelmätöntä. Tosiasiassa suurvalta ei voi koota kaikkia joukkojaan Suomea vastaan, sillä silloin se jättäisi itsensä puolustamatta muiden vastareaktioilta.

Ukrainan, Krimin ja Georgian sodan opetukset osoittavat, että Venäjä kykeni kokoamaan joitakin kymmeniätuhansia miehiä valtaukseen – hetkellisesti. Sen sijaan se pystyisi pitkäaikaiseen hybridisotaan pienemmällä panostuksella. Koko potentiaalia tuskin on nähty.

Suomen armeijan reservin koko on 280 000 sotilasta. Jo tämä määrä luultavasti pelottaa Venäjän suorasta hyökkäyksestä.

-Asetelma ei olisi Venäjää vastaan tasainen, mutta se olisi tarpeeksi tasainen.

Suomen Hornet-hävittäjien rynnäkköohjuksilla olisi konfliktissa kyky vahingoittaa Venäjän strategisia kohteita satojen kilometrien etäisyydellä Suomen rajoista.

Esimerkkinä Suomen puolustustarpeiden yksimielisyydestä Salonius-Pasternak kertoo, että sotilaallisista hankinnoista tinkivä vasemmistoliitto haluaisi enintään 60 uutta hävittäjää, kun niitä ollaan hankkimassa 64. Muualla Euroopassa vasemmisto haluaa panna hankinnat yleensä kokonaan jäihin.

Presidentti
Vladimir Putinin aivoituksia on vaikea tietää, mutta se on tullut selväksi, että Venäjä aikoo pysyä suurvaltana.

Keinot valitaan sen mukaan, mikä on saatavissa aikaan pienimmällä vaivalla. Sotilaallinen voima on vain yksi osa työkalupakista.

-He etsivät tilaisuuksia alleviivata, että Venäjä on suurvalta. Suomessa vaikuttamiskeino on Rosatom (Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhäjoella). Tärkeintä on voiman näyttö, ei käyttö. Riittää, että hommat hoidetaan muuten, sanoo Charly Salonius-Pasternak.

Jos konflikti syttyisi Venäjän ja Nato-maiden välillä, ei koskaan voi edes haaveilla Venäjän lopullisesta lyömisestä. Venäjällä on viimeisenä välineenä työkalupakissaan ydinaseet kaikkien tuhoamiseksi.

Putin on tällä viikolla vallatulle Krimille vievää siltaa avatessaan kertonut modernisoivansa mannertenvälistä ydinohjuskalustoa.

Tärkeimmät lähteet: Jarkko Koistinen, Georgiasta Ukrainaan – Venäjän sotataito ja taistelupotentiaali aseellisissa konflikteissa. Maanpuolustuskorkeakoulu MPKK 2017. Pasi Kesseli (toim.), Venäjän asevoimat muutoksessa – Kohti 2030-lukua. MPKK 2016.

Venäläiset ja amerikkalaiset ottivat yhteen Syyriassa

Syyrian sodassa on tapahtunut ainakin yksi merkittävä venäläisten ja amerikkalaisten joukkojen taistelu. Se päättyi venäläisten murskatappioon.

Venäläiset taistelevat Syyriassa palkkasotilaina muun muassa Wagner-yhtiön leivissä. Tämä on Venäjälle kätevä keino väittää, etteivät he osallistu Syyrian sodan tiettyihin taisteluihin. Venäjän ei tarvitse myöskään välittää tappioista.

Helmikuun 7. päivänä 2018 venäläiset tukivat Syyrian presidentti Bashar al-Assadin joukkoja ja yrittivät hyökätä Syyrian oppositioryhmän joukkojen päämajaan, joka oli amerikkalaisten erikoisjoukkojen tukema.

Hyökkäyksen lopputulos oli useiden lähteiden mukaan karu. Venäläistankit ja panssariajoneuvot tuhottiin minuuteissa. Rynnäkkökivääreillä aseistetut venäläiset menettivät jopa 200 palkkasotilasta kaatuneina. Koko Wagnerin osasto revittiin hajalle. Amerikkalaisten tappiot jäivät olemattomiksi.

Wagnerin nämä ja aiemmat tappiot ovat herättäneet huolta Venäjällä sotilaiden omaisten keskuudessa, sillä usein kaatuneet vain merkataan kadonneiksi jopa aivan toisella rintamalla kuin Syyriassa.

Amerikkalaiset kuittasivat taistelun itsepuolustuksena, joka ei vaikuta heidän päätehtäväänsä, Daeshin eli ISIS:n tuhoamiseen.

Puolustusbudjetit

Suomen puolustusbudjetti oli 2,8 miljardia euroa vuonna 2017. Määrä oli 1,26 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Venäjä käytti viime vuonna 56 miljardia euroa armeijaansa. Määrä oli 4,3 prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta. Venäjän puolustusbudjetti laski vuodesta 2016 peräti 20 prosenttia. Vuonna 2016 se oli 5,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Vertailun vuoksi Yhdysvaltain sotilasbudjetti oli vuonna 2017 lähes 520 miljardia euroa ja 3,1 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kiinan budjetti on arviolta hieman alle 200 miljardia euroa.
Lähteet: Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti Sipri, Suomen puolustusministeriö

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

20.9.2020

Fingerpori

comic