Uutiset

Vesilinnut vieraslajipoliiseina: Mustatäplätokosta voi tulla merimetson suosikkisaalis

Satamien liepeillä elävät vesilinnut ja lokit voivat pyydystää tehokkaasti vieraskalalaji mustatäplätokkoa. Se voisi ehkä liennyttää merimetson ja kalastajien välistä konfliktia.
Merimetson poikasille vieraskalalaji mustatäplätokko kelpaa ulkomaisten tutkimusten mukaan erittäin hyvin. Siitäö voi tulla jopa yhdyskunnan ykkössaalis. Kuva: Jami Jokinen
Merimetson poikasille vieraskalalaji mustatäplätokko kelpaa ulkomaisten tutkimusten mukaan erittäin hyvin. Siitäö voi tulla jopa yhdyskunnan ykkössaalis. Kuva: Jami Jokinen

 

Vesilinnut ja lokit toimivat satamakaupungeissa eräänlaisina vieraslajipoliiseina.

Vieraskalalaji mustatäplätokosta näyttää runsastuessaan tulevan linnuille jopa alkuperäiskaloja suositumpi saalis.

Asiaa ei ole Suomessa vielä tutkittu, mutta Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila seurasi kiinnostuneena tilannetta Helsingissä sen jälkeen, kun naurulokki pudotti ison mustatäplätokon hänen jalkojensa juureen.

– Lokit, isokoskelot ja jopa tiirat näyttivät saalistaneen voittopuolisesti tokkoa, jopa enemmän kuin kolmipiikkiä, hän kertoo viime kesänä tekemistään havainnoista.

– Erityisesti kutuasussaan mustat mustatäplätokkokoiraat ovat helppoja saaliita.

Mustatäplätokko on vieraslaji, joka on runsastunut Suomen rannikolla ja erityisesti satamakaupungeissa 2010-luvulla.

Sitä syödään, mitä helpoimmin saadaan

Knuuttila muistuttaa, että niin lokit kuin kalojen suhteen isokoskelokin ovat opportunisteja, jotka saalistavat sitä, mitä helpoimmin on tarjolla. Ja siellä minne mustatäplätokko asettuu, sitä voi ennen pitkää uiskennella jopa kymmeniä yksilöitä neliömetrillä.

Voisiko vieraslajiin keskittyvä lintujen saalistus olla niin tehokasta, että se jarruttaisi simpukoita ja mätiä syövän, alkuperäiskalojen kanssa kilpailevan mustatäplätokon runsastumista?

Kysymys on erityisen mielenkiintoinen merimetson kohdalla, joka pesii tuhansien parien yhdyskuntina ja saalistaa usein parvina.

Myös merimetso syö sitä kalaa, jota on eniten ja helpoimmin saatavilla. Joillakin alueilla se on nimenomaan mustatäplätokko.

Tokkoa jopa yli puolet saaliista

Ulkomaisia tutkimuksia ei sellaisenaan voi soveltaa Suomen rannikolle, mutta jotakin vihiä niistä voi saada.

Itämerellä, Saksan Pommerinlahdella tutkittujen merimetsojen ruokavaliossa mustatäplätokkojen yksilömäärä nousi alle prosentista lähes 50 prosenttiin ja jopa pääsaaliiksi muutamassa vuodessa vieraslajin runsastuttua vuoden 2010 jälkeen.

Tutkimus julkaistiin Marine Biology Research -sarjassa edellisvuonna.

Pohjois-Amerikan Ontariojärvellä tehty tutkimus puolestaan osoitti, että amerikanmerimetsot alkoivat suosia mustatäplätokkoa kalastajien suosimien ahvenkalojen sijaan vieraslajin ilmaannuttua vesistöön vuonna 2002.

Aiemmin kelta-ahven muodosti 40 prosenttia tutkittujen merimetsojen ruokavaliosta. Mustatäplätokon runsastuttua sen osuus nousi peräti kolmeen neljännekseen saaliista, kun kelta-ahvenen osuus putosi noin kymmeneen prosenttiin.

Tällä hetkellä mustatäplätokko on Pohjois-Amerikan suurilla järvillä monilla alueilla merimetson pääsaalis.

Merimetso voi jarruttaa leviämistä

Suomessakin merimetson ja kalastuksen välinen konflikti liittyy usein huoleen siitä, että merimetso saalistaa ahvenia ja ahvenkaloihin kuuluvaa kuhaa.

Merimetso lentää pesimäaikana parikymmentäkin kilometriä pesältä saalistusvesille, mutta ei turhan takia.

– Jos runsasta, poikasille sopivan pienikokoista saalista on saatavilla lähempää, niin emojen ei kannata lähteä edemmäs, kertoo merimetsokannan seurannasta vastaava tutkija Pekka Rusanen Sykestä.

Ainakin paikallisesti linnut saattavat pystyä rajoittamaan vieraslajin runsastumista.

Esimerkiksi Liettuassa tutkijat pitävät merimetsoa yhtenä mahdollisena syynä sille, ettei mustatäplätokko ole toistaiseksi runsastunut Kuurinkynnäksen sisäpuolella.

Isokoskelo (kuvassa) ja lokkilinnut pyydystävät erikoistutkija Seppo Knuuttilan havaintojen mukaan innokkaasti kuvassakin näkyvää mustatäplätokkoa. Kuva: Seppo Knuuttila
Isokoskelo (kuvassa) ja lokkilinnut pyydystävät erikoistutkija Seppo Knuuttilan havaintojen mukaan innokkaasti kuvassakin näkyvää mustatäplätokkoa. Kuva: Seppo Knuuttila

Yhdyskunta vieraslajin vesillä

Laivojen mukana nopeasti ja pitkiäkin etäisyyksiä leviävän mustatäplätokon esiintyminen on vahvasti kytköksissä satamiin.

Suomenlahdella havaintoja on itärajalle saakka ja Pohjanlahdella Oulun edustaa myöden, tosin havaintokartta näyttää tyhjää Merenkurkun molemmin puolin.

Esimerkiksi Raumalla mustatäplätokko on runsastunut rajusti sataman liepeillä vuonna 2013 tehtyjen ensihavaintojen jälkeen. Aivan sataman suulla sijaitseva merimetsoyhdyskunta kasvoi tänä kesänä noin 2000 pariin todennäköisesti muualla tapahtuneen häirinnän vuoksi.

Nyt suuri yhdyskunta pesii vieraslajin ydinvesillä.

Paikallisia vaikutuksia voi olla

Merimetson ravinnonkäyttöä tutkinut, nykyisin Varsinais-Suomen ely-keskuksen kalastusmestarina toimiva Juhani Salmi pitää mahdollisena, että merimetsoyhdyskunnalla voi olla vaikutusta juuri paikalliseen vieraslajitihentymään.

– Ravintokohteena mahdollisesti hyvinkin runsas ja rajatulla alueella tiheästi esiintyvä mustatäplätokko voi olla hyvinkin houkutteleva.

Knuuttila pitääkin Raumaa erittäin kiinnostavana mahdollisille kotimaisille tutkimuksille.

– Miksi näin ei voisi käydä myös Rauman edustalla, hän miettii viitaten tutkimuksiin, joissa mustatäplätokosta tuli merimetson pääsaalis.

Merimetsot siirtyvät sisemmäs

Muuallakinmerimetsoyhdyskuntien on todettu siirtyneen sisemmälle saaristoon ja samalla lähemmäs mustatäplätokkoja.

– Varsinkin Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella merimetsoyhdyskunnat ovat siirtyneet ulkosaaristosta kohti sisäsaaristoa merikotkapaineen vuoksi, Rusanen toteaa.

Vaikka vesilinnut voivat ehkä jarruttaa vieraslajin runsastumista paikallisesti, invaasion estäjiksi niistä ei laajemmin katsottuna ole. Mustatäplätokko leviää niin tehokkaasti, että tokkopa se rannikolta enää häviää.

Konfliktien lientyminen voi jäädä toiveeksi

Mustatäplätokon runsastuminen näyttää kuitenkin vähentävän taloudellisesti arvokkaina pidettyihin kalalajeihin kohdistuvaa saalistusta. Tämä puolestaan voisi liennyttää merimetson aiheuttamia konflikteja.

Toisaalta ainakaan Pohjois-Amerikan suurilla järvillä kalastajien ja merimetsojen väliset ristiriidat eivät ole kadonneet, vaan korkeintaan siirtyneet.

Mustatäplätokko leviää siellä tehokkaasti edelleen, ja merimetso seuraa perässä. Se näyttää levittäneen myös lintuun liittyviä konflikteja uusille alueille.

Mustatäplätokko

Mustatäplätokko on vieraslaji, joka havaittiin Itämerellä vuonna 1990.

Suomessa ensimmäiset havainnot tehtiin 2005, ja laji on runsastunut roimasti 2010-luvulla.

Havaintoja on tällä hetkellä 12 suomalaissataman lähivesistä.

Mustatäplätokon esiintymisalueella kaloja voi olla hyvin tiheässä. Puolassa on laskettu tiheydeksi jopa 350 yksilöä aarilla ja Virossa jopa yli 20 yksilöä neliömetrillä.

Mustatäplätokko on pohjakala, joka syö muun muassa simpukoita ja mahdollisesti kalanmätiä.

Laji kilpailee alkuperäislajiston kanssa elintilasta, mutta runsastumisen ekologisia vaikutuksia Itämerellä tunnetaan vielä huonosti.

Uusimmat