Uutiset

Viro pysähtyy, kun kello lyö keskiviikkona kahdeksan – maan suosituin tv-ohjelma ruotii niin politiikan kohut kuin ufot

Huh, olipas päivä!

Illan pimeys on laskeutunut Tallinnaan. Neuvostoajalta periytyvän televisiotalon uumenissa melkein kuulee, kuinka adrenaliini edelleen tulvii toimittajien sisuksissa.

Viron suosituin tv-ohjelma Pealtnägija on pannut taas kerran maan sekaisin.

Poliitikko- ja talouspiireissä osattiin aavistella kriittistä iltaa. Tiedettiin, että Pealtnägija nostaisi tikun nokkaan kuuman aiheen, Tarton lähelle suunniteltavan jättimäisen selluloosatehtaan – maan nykyhistorian suurimman teollisen investoinnin.

Tehdasyhtiö ja valtion metsäfirma riensivät puolustusasemiin ja kutsuivat jo päivällä Viron median koolle yllättävään tiedotustilaisuuteen.

Pealtnägija iski oitis takaisin ja julkaisi omat paljastuksensa netissä poikkeuksellisesti jo ennen illan lähetystä.

Kohti parempaa Viroa

-Älkää nyt luulko, että meidän elämämme on koko ajan tällaista actionia, Pealtnägijan vastaava toimittaja Mihkel Kärmas ja reportteri Anna Gavronski selittävät Lännen Median haastattelussa.

-Toden teolla myrskyn silmässä ollaan vain muutaman kerran kaudessa.

Uskotaan. Actionia on kuitenkin sen verran usein, että katsojat avaavat televisionsa uskollisesti joka keskiviikko kahdeksalta.

Pealtnägijaa on tehty 1990-luvun lopulta lähtien, ja suosio on säilynyt hämmästyttävän vakaana.

Ohjelman paljastukset ovat häätäneet isokenkäisiä viroistaan ja riistäneet epärehellisten bisnesmiesten maineen.

-Tarkoituksemme ei kuitenkaan ole päättäjien savustaminen, vaan se, että virolainen elämä muuttuisi hitusen paremmaksi, Mihkel Kärmas sanoo.

Monelle virolaiselle Pealtnägija näyttäytyy kaikkien vääryyksien korjaustoimistona. Ohjelmaan soitetaan yhtä hanakasti kuin Suomessa aikoinaan Hannu Karpolle.

Politiikka kohtaa paranormaalin

Pealtnägijan kestosuosiota selittää ohjelman konsepti: useasti palkittu tiukka tutkiva journalismi saa joka viikko rinnalleen tarkoin valittuja viihteellisiä aiheita, kulttuuripersoonista ufotutkijoihin ja selvänäkijöihin.

-Katsoja sulattaa vain yhden rankan aiheen kerrallaan. Varsinkin pimeinä vuodenaikoina on varottava, ettei masenneta katsojaa hengiltä, Mihkel Kärmas sanoo.

Autopommien aika on ohi

Pealtnägijan toimittajat kehuvat virolaista sananvapautta, tabuaiheita ei ole. Maa ei ole myöskään erityisen korruptoitunut, vaikka toistuvista rötösjutuista saattaisi niin päätellä.

-Kyse on pikemminkin siitä, että Virossa on valpas media ja toimiva oikeuslaitos, Kärmas ja Gavronski pohtivat. Pimeät puuhat tulevat ilmi.

Viro muuttuu vauhdilla. Tallinnan kaduilla räjähtelevien autopommien villi 1990-luku on kaukaista menneisyyttä. Maa kypsyy, vakiintuu, eurooppalaistuu.

Myös tutkivien toimittajien elämä on muuttunut. Pelkoon ei enää ole aihetta.

-1990-luvulla oli päiviä, jolloin toimittajankin oli varminta kurkistaa autonsa alle ennen kuin väänsi virta-avainta, Mihkel Kärmas muistaa.

Pealtnägijan uusia ja vanhoja juttuja voi katsella osoitteesta etv.err.ee/l/elusaated/pealtnagija

Asiasanat

Fingerpori

comic

Uusimmat