Uutiset

Vuonna 1918 turhautuneet ja jääräpäät suomalaiset kävivät toistensa kimppuun

Vuonna 1918 suomalaiset tulivat hulluiksi ja rupesivat tappamaan toisiaan. Sata vuotta sitten maa repesi verisesti kahtia punaisiin ja valkoisiin.

Sisällissodassa kuoli noin 38 000 suomalaista, paljon enemmän kuin talvisodassa. Suurin osa ei kaatunut taisteluissa, vaan heidät teloitettiin tai murhattiin. Loput riutuivat hengiltä vankileireillä.

Tampereen yliopistossa Suomen historian professuuria hoitava Pertti Haapala sanoo, että traaginen sisällissota olisi voitu välttää. Suomalaiset päättivät tietoisen harkinnan tuloksena tarttua aseisiin.

Haapalan mielestä ihmisiltä pitää odottaa jonkinlaista moraalia kaikissa tilanteissa.

-Sisällissotaan ei ollut pakottavia syitä. Ihmisten reaktioita voidaan hyvin ymmärtää, kun tiedetään olosuhteet, mutta ei sitä pidä mennä automaattisesti hyväksymään.

Haapalan mukaan Suomessa tehtiin merkittävä ja poikkeuksellinen kompromissi vuonna 1919, kun kapinan jälkeen toteutettiin keskeiset työväen vaatimukset.

-Tästä näkökulmasta sisällissota vaikuttaa nyt yhteiseltä erehdykseltä ja tragedialta. Ei kukaan ollut vuonna 1918 esimerkiksi nälkään kuolemassa, vaikka elintarvikepula pani vihaksi.

 

Punaiset ja valkoiset ajautuivat pattitilanteeseen

Tampereen yliopiston historiantutkija Tuomas Hoppu sanoo, että molempien osapuolien syyt ryhtyä taisteluun olivat sinänsä ihan järkeviä ja ymmärrettäviä.

Valkoiset halusivat luoda itsenäisen Suomen ja ajaa venäläiset pois maasta. Punaisetkaan eivät vastustaneet itsenäisyyttä, mutta heille oli tärkeintä, että työväelle saataisiin paremmat olosuhteet.

Hopun mukaan yhteiskunnalliset ongelmat olisi pitänyt pystyä ratkaisemaan rauhanomaisesti eduskunnassa.

-Punainen puoli turhautui, kun mikään asia ei edennyt, ja valkoiset olivat aika jääräpäisiä. He pelkäsivät taloudellisten etuoikeuksien menetystä. Oltiin pattitilanteessa. Suomesta ei löytynyt viisaita ihmisiä, jotka olisivat puhuneet sovun puolesta.

Haapala huomauttaa, että sisällissota ei olisi koskaan syttynyt ilman ensimmäistä maailmansotaa ja Venäjän vallankumouksia.

 

Pohjalaisten tammisunnuntai ja punaisten vallankumous

Sisällissodassa ei esitetty virallista sodanjulistusta, mutta mikä on sodan oikea alkamispäivä?

-Se alkoi 27.–28. tammikuuta vähän sattumalta kummallakin suunnalla. Punakaarti miehitti yöllä Helsingissä tärkeimmät kohteet ja julisti vallankumouksen alkaneeksi, ja samana päivänä aloitettiin Pohjanmaalla venäläisten aseistariisuminen, Haapala sanoo.

Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares muistuttaa, että erityisesti Viipurin suunnalla oli ollut jo aiemmin tammikuussa useita yhteenottoja, joissa oli tullut kymmeniä kuolonuhreja.

-Turussa työväki oli käytännössä pitänyt valtaa suurlakon jälkeen. Työväki oli vanginnut poliisimestarin ja maaherran, eikä päästänyt heitä vankeudesta pois, vaikka suurlakko muualla päättyi marraskuussa 1917, Vares sanoo.

Punaisilla oli aluksi sotamenestystä. He hallitsivat etelän suuria kaupunkeja, rautatietä ja keskeisiä maanteitä. Joissain kaupungeissa kuten Tampereella punainen puoli perusti oman kunnallishallinnon.

-Ruvettiin keräämään veroja ja yritettiin elää normaalia elämää ja se onnistui vähän aikaa. Punaisilla ei ollut kapasiteettia hoitaa hallintoa, koska virkamiehet menivät lakkoon hallituksen käskystä, Haapala kertoo.

 

Sota on aina alussa amatöörimäistä

Punaiset eivät kuitenkaan onnistuneet juurikaan laajentamaan rintamaansa Tampereelta pohjoiseen. Valkoiset saivat yliotteen, kun he kouluttivat ja organisoivat joukkonsa punaisia paremmin.

-Valkoisilla oli parempi mahdollisuus saada aikaan joukoissa sellainen sotilaskuri, että he toimivat sentään taisteluyksikkönä. Molemmat osapuolet olivat lähtökohtaisesti sotilaallisesti todella kokemattomia, koska Suomessa ei ollut ollut yleistä asevelvollisuutta pariinkymmeneen vuoteen, Vares sanoo.

Sisällissotaa on kutsuttu amatöörien sodaksi, mutta Hoppu vastustaa termiä. Tutkijan mukaan sota on aina amatöörimäistä, kun se alkaa.

-Jos tänä päivänä tulisi sota, joutuisin opettelemaan mitä sodankäynti on, vaikka käyn edelleen kertausharjoituksissa.

Milloin oli selvää, että valkoiset voittavat sodan? Hopun mukaan suunnilleen siinä vaiheessa, kun saksalaiset nousivat maihin 3. huhtikuuta Hangossa. Hän kuitenkin korostaa, että saksalaiset eivät ratkaisseet sisällissotaa.

-Punaiset olisivat ehkä voineet jopa voittaa sodan, jos he olisivat kyenneet toimimaan alkuvaiheessa aktiivisemmin, Hoppu spekuloi.

 

Katkera ja verinen jälkinäytös

Viimeiset punaiset antautuivat Pyhtäällä 5. toukokuuta ja sisällissota päättyi 15. toukokuuta. Edessä oli katkera jälkinäytös.

-Siinä rikottiin kaikkia kansainvälisiä sodankäynnin sääntöjä. Ei vankeja saa ampua kuten tuli tavaksi, eikä ihmisiä saa tuomita paikalla sotarikoksista. Suomalaiset ylittivät normeja aika reippaasti, Haapala sanoo.

Punaisen terrorin uhrien lukumäärä oli vajaat 1 700 ja valkoisen terrorin uhrien lukumäärä mahdollisesti lähes jopa 10 000. Vareksen mukaan sisällissodat ovat yleensä aina kaikkein verisimpiä, koska niissä maksetaan myös henkilökohtaisia velkoja.

-Punainen terrori oli ensiksi, ja valkoiset kokivat, että heillä on paljon kostettavaa. Valkoiset halusivat myös taata, että uutta yritystä ei tule vähään aikaan, Vares sanoo.

Vuosina 1918–1922 vankileireillä menehtyi yli 13 000 suomalaista pääasiassa sairauksiin ja myös aliravitsemukseen. Lisäksi toistatuhatta teloitettiin tai ammuttiin.

-Vankileirikuolleisuus oli kova. Pääsyy oli se, että ei hallittu olosuhteita. Vankileireillä kohdeltiin ihmistä niin rankasti kuin voi kohdella, Haapala sanoo.

 

Hävinneet punaiset olivat tolkun ihmisiä

Mitä me nykyiset suomalaiset voimme oppia sadan vuoden takaisista tapahtumista, että kansan kahtiajakautuminen ei enää toistuisi?

-Poliittinen kriisi voidaan välttää politiikalla. Vaikeina aikoina valtaa pitäisi varjella, että se selviää tehtävästänsä, koska vaihtoehto on kaaos. Huonokin kompromissi on usein hyvä, Haapala sanoo.

Vesa Vareksen mukaan sisällissota on ollut suomalaisille pysyvä opetus, että pieni kansa ei saa jakaantua niin pahasti.

-Täytyy koettaa luoda sellaiset koalitiot, joissa kaikki kiistelevät osapuolet ovat mukana ratkaisemassa asioita.

Tuomas Hopun mukaan suomalaiset olivat lopulta myös vuonna 1918 järkeviä tolkun ihmisiä. Sodat eivät nykyään maailmalla lopu millään, mutta kun viimeiset punaiset 5.5. antautuivat Ahvenkoskella, käytännössä laukaustakaan ei enää ammuttu.

-Suomalaiset punaiset ymmärsivät, että sota oli hävitty ja nyt jatketaan tästä eteenpäin. Täällä ei kytenyt kapina ja terroriteot. Kommunistiporukka ehkä jotain yritti, mutta eivät he ryhtyneet aseellisen vastarintaan, Hoppu sanoo

 

Mitä he tekivät vuonna 1918?
Kyösti Kallio Senaattori Kyösti Kallio tuomitsi jyrkästi punaisten väkivaltaisuudet ja joutui piileskelemään punaisten Helsingissä sisällissodan aikana. Heti sodan päätyttyä hän vaati kostotoimista pidättymistä.Urho Kekkonen17-vuotias lukiolainen Urho Kekkonen osallistui sisällissotaan valkoisten joukoissa. Hän johti Haminassa yhdeksän punaisen teloittamista.Pehr Evind SvinhufvudSvinhufvud onnistui pakenemaan vuoden 1918 alussa punaisten hallussa olleesta Helsingistä Vaasaan. Hän johti siellä sotaa paennutta senaattia. Sisällissodan päätyttyä Svinhufvud nimitettiin ensimmäiseksi valtionhoitajaksi.Carl Gustaf Emil MannerheimSuomen hallitus nimitti Mannerheimin tammikuussa 1918 sotilaskomitean puheenjohtajaksi eli valkoisten ylipäälliköksi. Vaasan senaatti pyysi apua Saksan keisarikunnalta Mannerheimin vastustuksesta huolimatta.K. J. StåhlbergSisällissodan kriittisimpinä viikkoina maaliskuussa 1918 Ståhlberg piileskeli punaisia Helsingissä Mehiläisen sairaalassa. Sodan jälkeen hänet valittiin vuonna 1919 ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi.Otto Wille KuusinenKuusisesta tuli vallankumouksen ideologinen isä. Hän toimi punaisten kansanvaltuuskunnassa valistusasiainvaltuutettuna eli opetusministerinä. Saksalaisten noustua maihin Kuusinen siirtyi Venäjälle.Väinö TannerTanner suhtautui vallankumoukseen alusta alkaen täysin kielteisesti ja leimasi hankkeen rikokseksi työväenluokkaa kohtaan. Sodan jälkeen hän nousi sdp:n puheenjohtajaksi.Kullervo MannerMannerista tuli sisällissodassa punaisten kansanvaltuuskunnan hallituksen puheenjohtaja eli pääministeri. Sodan loppuvaiheessa hänet nimitettiin diktaattoriksi, mutta sillä ei ollut suurta käytännön merkitystä. Manner pakeni Venäjälle, jossa hän kuoli 1930-luvulla Stalinin puhdistuksissa. 

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti