Suomen merkittäviin talousvaikuttajiin kuuluva Björn Wahlroos julkistaa tänään kirjansa Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua. Wahlroosin kirja on kuvaus sodanjälkeisen Suomen kehityksestä. Hän on aloittanut kirjan kirjoittamisen jo vuonna 2015. Kirjan valmistuminen siirtyi, kun Wahlroos ei halunnut muistuttaa Suomen rakenteellisista ongelmista juuri silloin, kun Suomen talous alkoi piristyä.
– Nyt kun lyhyt nousukausi päättymäisillään, ongelmat ovat samat kuin neljä vuotta sitten, päätin kirjoittaa kirjan loppuun, Wahlroos kertoo.
Hän pahoittelee, että juuri kun Suomen piti uudistua, se sai hallituksen, joka tekee kaikkensa sen eteen, jotta maan ei tarvitsisi muuttua.
Toivottomuutta hän ei sano lietsovansa. Wahlroosin mukaan kirja tähyää neljän vuoden päähän eli aikaan, jolloin hidas kasvu ja taloudelliset vastoinkäymiset ovat muokanneet poliittista maaperää uudistuksille otollisemmaksi.
– Suomella on nimittäin kaikki edellytykset vaurastua. Oikeilla päätöksillä voidaan murtautua ulos nollakasvun noidankehästä, Wahlroos päättelee.
Kirjan nimeen Wahlroos on muunneltuna lainannut kahta kuuluisaa kirjailijaa. Kuinkas sitten kävikään on Tove Janssonin ensimmäinen suomen kielelle käännetty muumikirja vuodelta 1952. Samana vuonna silloinen pääministeri Urho Kekkonen kirjoitti kirjan Onko maallamme malttia vaurastua.
Hyvinvointia ei pystytä rahoittamaan
Wahlroosin mukaan talouskäännöksiä on tehty erityisesti entisissä itäblokin maissa, kuten Virossa. Vauraampien maiden käänteistä ovat hyviä esimerkkejä Irlanti ja Ruotsi, joissa on alennettu omistamiseen ja yritystoimintaan kohdistuvaa verotusta, yritetty raivata säädösviidakkoa ja lisätty työmarkkinoiden joustavuutta.
– Suomi on tienhaarassa, sen olisi valittava itselleen uusi suunta. Oikeilla uudistuksilla ja panostuksilla kehityksen suunta on käännettävissä, vaikka se onkin haastavaa, Wahlroos painottaa.
Hän muistuttaa, että nykyisellä tiellä ei voida jatkaa, sillä investointien ja talouskasvun puuttuessa hyvinvointiamme ei pystytä rahoittamaan.
Kasvun aikaansaamiseksi pitäisi Wahlroosin mukaan tehdä kolme toimenpidettä. Työehtosopimusten yleissitovuus pitäisi poistaa tai rajata vain tiettyjä minimiehtoja koskevaksi. Omistamisen ja yritystalouden verotukseen tarvitaan huomattava kevennys. Lisäksi tarvitaan kannustinloukkuja purkava sosiaaliturvauudistus.
Verotuksen uudistamista Wahlroos pitää hyvin tärkeänä. Tarvitaan sellainen tuloverouudistus, että kukaan ei maksa yli puolta tuloistaan veroja. Myös yritystulon kaksinkertaisesta verotuksesta olisi päästävä eroon.
– Verouudistukset maksavat pidemmällä aikavälillä itsensä takaisin nopeampana talouskasvuna ja korkeampana työllisyytenä, Wahlroos vakuuttaa.
Hänen mukaansa elinkeinoelämän investointien selvään kasvuun johtava toimintaympäristö pienentäisi joka tapauksessa nopeasti etenevän digitalisaation kielteisiä vaikutuksia. Digitalous johtaa Wahlroosin mukaan polarisaatioon eli yhteiskunnan voimakkaampaan kahtiajakoon. Digitalous ei myöskään luo työpaikkoja perinteisen teollisuuden tapaan.
Suomalainen metsäteollisuus kasvaa ulkomailla
UPM- Kymmenen hallitusta johtavan Wahlroosin mukaan suomalaisen metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä kasvaa vakaasti.
Ympäristöhuolet tarjoavat tuotekehittelylle haasteita, kun muovi halutaan yhä useammassa tuotteessa korvata muilla raaka-aineilla.
Metsäteollisuuden laajenemisen esteenä Wahlroos pitää sitä, että Suomen puuraaka-ainevarannot ovat jo lähes täydessä käytössä ja näillä näkymin viljely- tai metsänhoitoalueiden hankinta Venäjältä ei tule länsimaisille yhtiöille mahdolliseksi.
– Suomalainen metsäteollisuus kasvaa konepajateollisuuden tapaan lähivuosikymmeninä ennen kaikkea ulkomailla, asiakkaiden ja uusien raaka-ainelähteiden lähistöllä. Vaikka kestävä kiertotalouden megatrendi suosii metsäalaa, sitä ei kerta kaikkiaan pystytä Suomessa tai lähialueilla enää paljoakaan kasvattamaan, Wahlroos kirjoittaa.
Wahlroos ottaa kirjassaan kantaa myös ajankohtaiseen ilmastonmuutokseen.
– Maapallo voisi tulevaisuudessa paremmin, jos ilmakehään kerääntyisi vähemmän hiilidioksidia ja valtameriin ja kaatopaikoille muovia.
Fossiilisia polttoaineita voidaan Wahlroosin mukaan korvata hiilettömällä sähköllä ja biopolttoaineilla. Muovi voidaan korvata puulla ja öljykasveihin perustuvilla uusilla materiaaleilla.
– Kun vielä metsiä ja muita hiiltä sitovia ja bioraaka-aineeksi kelpaavia kasveja istuttamalla sidomme hiiltä takaisin maahan, voimme jo yhden sukupolven aikana laskea ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrän kestävälle tasolle.
Hiilinieluja vähentäviä metsien hakkuita Wahlroos puolustaa. Wahlroos korostaa, että hakkuualueille istutetaan heti uutta puustoa ja metsäteollisuuden tuotteet ovat kierrätettäviä.
– Hyvin hoidettu suomalainen talousmetsä oikeine ikäjakautumineen on melkoisella varmuudella parhaimpia tapoja sitoa hiiltä maahan, Wahlroos arvioi.
