Nykyhallitus on ollut näkyvän eripurainen metsien käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Paljon riippuu tulevasta hallituskokoonpanosta, miten ensi vaalikaudella on mahdollista löytää asioista yhteisymmärrystä.
– Olen katsonut puolueiden vaaliohjelmia, ja puolueiden välillä on kyllä eroja, sanoo elinkeinojohtaja Anssi Niskanen Suomen metsäkeskuksesta STT:lle.
Isoja päätöksiä metsänkäytöstä on luvassa, sillä poliitikkojen tulisi ratkaista, miten keskenään hyvin ristiriitaisiakin tavoitteita edistetään.
Niskanen puhuu kolmesta tavoitteesta: hyvinvointia ylläpitävät tulot, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä luonnon monimuotoisuuden lisääminen.
Hän ottaa esimerkiksi yleisesti esiintyvän toiveen, jonka mukaan monimuotoisuuden lisääminen, metsien suojelu ja ilmastonmuutoksen hillintä tulisi tapahtua yhtä aikaa.
– Jos puhutaan vaikkapa hiilinielusta eli siitä, että puut sitovat hiilidioksidia ilmakehästä, nopeasti kasvavat nuoret metsät ovat tärkeitä. Niiden suhteellinen lisääminen taas ei ole kauhean hyväksi monimuotoisuudelle, Niskanen arvioi.
Tämä kuvastaa sitä, että enää vastakkain eivät ole vain talous ja monimuotoisuus, vaan sekä talouden, monimuotoisuuden että metsien ilmastovaikutusten välillä on jännitteitä.
– On oikeastaan arvoasetelmista kiinni, millaista painotusta kukin puolue haluaa erityisesti korostaa.
Sekä suojelu että hakkuut lisääntymässä
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomessa ollaan tilanteessa, jossa puun tarve on lisääntymään päin. Esimerkiksi uudet ja isot saha- ja selluinvestoinnit lisäävät puun tarvetta. Samaan aikaan Venäjältä puiden tuonti on loppunut.
– Jos olemassa olevien tuotantolaitosten puunkäyttö säilyy entisellään, kokonaisuudessaan tarve kotimaisen puun käytölle lisääntyy aika paljon. On siis odotettavissa, että hakkuut kotimaassa lisääntyvät, sanoo tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä Luonnonvarakeskuksesta.
Tilanne vaihtelee ympäri Suomen, mutta esimerkiksi Kaakkois-Suomessa on jo useina vuosina ylitetty pitkällä aikavälillä puuntuotannollisesti kestävien vuotuisten hakkuiden raja.
Samalla metsiä odotettavasti suojellaan tulevaisuudessa lisää, joten puuta saadaan vähemmän. Tarve metsänkäytön priorisoimiselle on siksi Kniivilästä hyvin ajankohtainen.
– Tulevina vuosikymmeninä saavutetaan tilanne, että kaikkia metsille asetettuja tarpeita ei pystytä sovittamaan yhteen.
EU ajaa pehmeämpään käsittelyyn
Euroopan unionissa on paraikaa metsänkäyttöä koskevia uudistuksia valmistelussa. Näillä tähdätään metsien hiilivarastojen ja hiilinielujen vahvistamiseen, lisäsuojeluun ja metsien ennallistamiseen.
Ennallistamisasetuksella tavoitellaan sitä, että ihmisen muokkaamaa ympäristöä palautetaan lähemmäs luonnontilaa. Metsien kohdalla se tarkoittaa esimerkiksi soiden ennallistamista tai kuusien poistamista lehdoista.
Kniivilän mukaan on vielä vaikea sanoa tarkemmin, miten uudet vireillä olevat sääntelykeinot käytännössä näkyvät metsissä.
– Kaiken kaikkiaan vaikuttaisi siltä, että EU:n suunnasta ajetaan talousmetsien käsittelyä entistä pehmeämpään suuntaan.
Pehmeämpi metsänkäyttö tarkoittaa Kniivilän mukaan todennäköisesti muun muassa, että kaikissa metsissä lahopuun määrää vaaditaan lisättäväksi ja isoja ja vanhoja puita jätettäväksi enemmän, kun hakkuita tehdään. Jatkuvaa kasvatusta suositaan avohakkuiden sijaan.
Asetus, joka pyrkii luonnon köyhtymisen hidastamiseen, on kuumentanut tunteita eduskunnassa, ja asetusta on roimittu yli hallitus-oppositio-rajan. Eduskuntaan valituista puolueista muut kuin perussuomalaiset kannattavat kuitenkin asetuksen valmistelua, mutta käytännön toteutus herättää vielä laajalti epäilyksiä.
Perussuomalaisten mielestä Suomen ei pidä hyväksyä asetusta missään muodossa.
Vihreät ja keskusta olleet napit vastakkain
Poliittisessa keskustelussa on tullut hyvin selväksi, että hallituspuolueet keskusta ja vihreät painottavat aivan eri asioita.
– Meillä on ollut poliittisesti aiempaa vahvempi ympäristöhallinto tällä hallituskaudella. Toisaalta on ollut vahva keskustavetoinen maatalouden, metsätalouden, alkutuotannon ja maaseudun puolustaja hallituksessa, Metsäkeskuksen Niskanen arvioi.
Keskusta on puolustanut elinkeinoelämää ja arvioinut, että suomalaisista metsistä riittää puuta niin energiakäyttöön, puuteollisuuteen, matkailukäyttöön kuin suojeltavaksi.
Ympäristöministeriötä johtava vihreät taas on tuonut esille, että tilanne on huolestuttava esimerkiksi monimuotoisuuden osalta: jo joka yhdeksäs laji Suomessa on uhanalainen ja lähes puolet luontotyypeistä on uhanalaisia.
Suomea velvoittaa EU:n yhteinen ilmastopolitiikka ja siitä tulevat hiilinielutavoitteet, joilla tähdätään ilmaston lämpenemisen hillintään. Lisäksi Suomi on sitoutunut siihen, että sekä maailman että EU:n tasolla meri- ja maapinta-alasta suojellaan ja ennallistetaan 30 prosenttia. Kansallinen biodiversiteettistrategia on parhaillaan teossa.
Vapaaehtoisuus säilynee yksityismetsissä
Tulevilla suojelupäätöksillä on vaikutuksia myös yksityisiin metsänomistajiin, joita on Suomessa satojatuhansia.
– EU-sääntelyn tiukentuminen tulee näkymään yksityismetsissä, mutta suojelu- tai ennallistamistoimet otetaan hyvin todennäköisesti käyttöön vapaaehtoispohjalta, Niskanen toteaa.
Poliittisessa keskustelussa on pidetty tärkeänä, että kansallinen itsemääräämisoikeus säilyy metsien käytössä, ja pelätty, että esimerkiksi ennallistamisasetus vie sitä pois.
– En suoraan allekirjoita pelkoa. EU-säädöksistä lopulta kansallisesti päätetään, miten niitä toteutetaan käytännössä, Niskanen sanoo.
Suomessa yksityinen omaisuus on niin suojattua, että kynnys yksityisiä metsänomistajia koskeville rajoituksille on korkealla, arvioivat sekä Niskanen että Kniivilä. Jos rajoitteita käytetään yhteiseen julkiseen hyvään, kuten suojeluun, yhteiskunnan odotetaan maksavan siitä.
Luonnonvarakeskuksen Kniivilän mukaan metsänomistus eroaa vaikkapa osakkeenomistuksesta siinä, että yhteiskunta hyötyy metsänomistajien toimista. He pitävät huolta metsiensä monimuotoisuudesta tai hiilensidontakyvystä.
Niin sanotulla pakkosuojelulla on Kniivilän mukaan todella huono kaiku, ja se voi toimia tavoitettaan vastaan.
– Naturan toteutus 90-luvulla herätti vahvoja tunteita, eikä se mennyt kaikilta osin ihan putkeen, joten se varmaan vieläkin näkyy joidenkin metsänomistajien asenteissa. Mutta metsänomistajissa on paljon sellaisia, joille luontoarvot ovat tärkeitä, ja he haluavat varmasti niitä myös omissa metsissään edistää.
Natura-verkosto käynnistettiin 1990-luvulla EU-maissa. Tavoitteena on ollut suojella tärkeiden lajien ja luontotyyppien ydinalueita.