Kirjastoon kiovalaisessa lähiössä on kokoontunut joukko eri-ikäisiä ihmisiä. Keskustelu ukrainaksi käy vilkkaana. Aurinko paistaa ikkunoista sisään, ja kirjahyllylle on koottu ukrainalaisten kirjailijoiden teoksia.
Paikalla olevat ihmiset ovat saapuneet Jedyni-kansalaisjärjestön ukrainan kielen keskustelukerhoon.
Mukana ryhmässä on Odessasta Kiovaan muuttanut Tetjana. Hän osaa ukrainaa, mutta haluaisi puhua sitä paremmin. Kotikaupunki Odessassa puhuttiin pääasiassa venäjää, ja lapsena hän puhui ukrainaa lähinnä isovanhemmilla.
Kun isovanhemmat kuolivat, ukraina alkoi unohtua nopeasti. Nyt hän haluaa korjata tilanteen.
– Tuskin unohdan koskaan venäjää, mutta en halua käyttää sitä ollenkaan. Ei ole halua eikä tarvetta, hän kuvaa.
Tetjanan tapaiset ukrainalaiset eivät ole poikkeus. Venäjän laajamittaisen sodan alettua yhä useampi venäjän kieltä puhunut ukrainalainen on halunnut siirtyä puhumaan ukrainaa venäjän sijasta.
Esimerkiksi ukrainalaisen tutkimuslaitoksen Rating-groupin elokuussa tekemän tutkimuksen mukaan 41 prosenttia venäjänkielisistä ja kaksikielisistä on sodan alun jälkeen alkanut puhua ukrainaa useammin tai pelkästään ukrainaa. 86 prosenttia ukrainalaisista ajattelee saman kyselyn mukaan, että ukrainan tulee olla valtion ainoa virallinen kieli.
Tuhansia kurssilaisia
Kansalaisjärjestö Jedynin tarkoituksena on tukea ihmisiä heidän prosessissaan ukrainan kielen käyttöön siirtymisessä. Siihen viittaa myös järjestön nimi, joka tarkoittaa suomeksi yhtenäiset, kertoo STT:lle Jedynin toiminnanjohtaja Sofija Denysjuk, 23.
Jedynin kursseilla on käynyt yhteensä jo lähes 70 000 henkilöä, jotka ovat halunneet siirtyä puhumaan ukrainaa. Jedyni järjestää kurssien lisäksi muitakin kieleen liittyviä tapahtumia ja antaa tukea psykologisten haasteiden voittamiseksi kielen vaihtamiseksi.
– Toimintamme alkoi viime vuoden maaliskuussa. Kurssimme eivät ole tavallisia kursseja, vaan niiden tavoitteena on motivoida ihmisiä ja tukea heitä siirtymisprosessin aikana, Denysjuk sanoo. Kursseilla vierailee esimerkiksi ukrainalaisia julkisuuden henkilöitä, jotka kertovat omasta kielenvaihtoprosessistaan.
Moni kurssin osallistuja on yli 30-vuotias ja kotoisin alueilta, joissa venäjän käyttö on ollut ukrainaa yleisempää. Näin on esimerkiksi Itä-Ukrainassa.
– Moni on paennut idästä länteen ja kokee tarvetta kielen vaihtamiseen, Denysjuk sanoo.
Kurssin osallistujista moni on nainen. Tämä ei ole sattumaa.
– Useiden naisten miehet sotivat nyt rintamalla. Kun naiset ovat kysyneet, miten he voisivat tukea miehiään, miehet ovat vastanneet, että teidän aseenne ovat sanat, hän summaa.
"Ihmiset opiskelevat luotien alla"
Keskustelukerhoja on järjestetty jopa Hersonissa ja Harkovassa, joihin Venäjä tekee yhä iskuja säännöllisesti. Osallistujia on ollut etänä jopa Krimin niemimaalta, jonka Venäjä liitti itseensä kansainvälisen oikeuden vastaisesti vuonna 2014.
– Ihmiset kirjaimellisesti opiskelevat luotien alla, Denysjuk sanoo.
Julkkikset kannustavat ukrainaan vaihtamiseen
Venäjä on pyrkinyt propagandassaan oikeuttamaan hyökkäyssotaansa Ukrainaan venäjänkielisen väestön "suojelulla". Tosiasiassa venäjän kielen puhujia ei kuitenkaan ole Ukrainassa vainottu, vaan venäjän kielen puhuminen on ollut arkinen ja yleinen asia.
Monet ukrainalaiset ovat puhuneet molempia kieliä. Kärjistetysti voi sanoa, että maan länsiosassa ukrainan kieli on ollut hallitseva, itäosassa venäjän puhuminen taas yleisempää.
Ukrainan kieltä on pyritty kuitenkin historian saatossa tukahduttamaan. Esimerkiksi Neuvostoliiton aikana venäjästä tehtiin virallinen kieli ja ukrainalaista älymystöä ja kirjailijoita vainottiin, kirjoittaa ukrainalaistutkija Bohdan Ben ukrainalaisten aktivistien perustamalla Euromaidanpress-verkkosivustolla.
Kun Ukraina sai itsenäisyytensä takaisin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, pysyi venäjän kieli monella käytössä arkipuheessa. Etenkin itäosassa sitä käytettiin paljon liike-elämän ja kaupunkien kielenä.
Maan itäosassa ukrainan puhumista onkin pidetty "maaseutumaisena". Tämä asenne johtuu Venäjän aiemmasta kolonialistisesta valta-asemasta, Ben kuvaa.
Tämä on nyt muutoksessa.
– Ukrainan kielen suosio kotikielenä heijastaa toista trendiä -- ukrainasta on tullut kulttuurin, arvovallan ja liike-elämän kieli venäjän sijaan, Ben kirjoittaa.
"Luulimme, että Venäjä voi olla veljeskansa"
Yleisesti kiinnostus Ukrainan kulttuuriin ja historiaan on kasvanut sodan aikana, Denysjuk sanoo.
– Kun opiskelimme koulussa, esimerkiksi historian opetus oli teoreettista ja tuntui kaukaiselta. Opiskelun merkitystä ei ymmärretty. Mutta nyt kaikki ymmärtävät.
Hänen mukaansa tavoitteena on, että tulevat sukupolvet eivät enää toistaisi samoja virheitä, vaan vaalisivat ukrainalaista kulttuuria ja kieltä myös rauhan aikana.
– Nyt ohjukset motivoivat ihmisiä opiskelemaan. Toivon, että ihmiset muistavat tapahtumat tulevaisuudessa, eivätkä unohda tätä kipua, jota nyt koemme.
Kun kiinnostus ukrainalaiseen kulttuuriin on kasvanut, on kiinnostus venäjänkieliseen kulttuuriin vähentynyt tai loppunut osalla jopa kokonaan. Rating-tutkimuslaitoksen kyselyssä yli puolet ukrainalaisista sanoo, etteivät ole kuunnelleet yhtään venäläistä musiikkikappaletta tai katsoneet yhtään venäläistä elokuvaa sen jälkeen, kun laajamittainen hyökkäyssota käynnistyi.
– Ennen 24. helmikuuta (2022) monet ukrainalaiset kuuntelivat venäläistä musiikkia, katsoivat venäläisiä elokuvia. Samalla jätimme opiskelematta Ukrainan historiaa, Denysjuk sanoo.
Denysjukin mukaan puutteet historian tuntemuksessa aiheuttivat myös sen, että ukrainalaiset luulivat, että "Venäjä voisi olla veljeskansa".
– Ennen oli vaikeampi selittää, miksi pitäisi vaihtaa kieltä, koska sota ei tuolloin koskenut vielä kaikkia, hän sanoo viitaten aikaan ennen Venäjän laajamittaista hyökkäyssotaa.
"Jokainen ukrainalainen on nyt aktivisti"
Denysjuk itse on filologi. Hänelle ukrainan kieli on rakas, joten aktivismi sen puolesta tuntui luontaiselta.
– Voisi sanoa, että jokainen ukrainalainen on nyt aktivisti. Jokainen meistä haluaa tehdä jotain, koska he ymmärtävät, että oma toiminta voi vaikuttaa Ukrainan voittoon.
Myös Denysjukin oma lempisana ukrainaksi liittyy ukrainan yhtenäisyyteen.
Yksi hänen lempisanoistaan on ukrainalaisten aktivistien käyttämä tervehdys, hartuimosia.
– Se tarkoittaa yhdessä ja vahvoja.