Valtiovarainministeriön virkamiesten ehdotus eläkeiän nopeutetusta nostamisesta kohti 70 vuoden ikää on ennen kaikkea paineenlisäys tuleville päättäjille. Talouden näkökulmasta laskelma on ymmärrettävä, mutta politiikan ja työmarkkinoiden näkökulmasta realismi ontuu.
Suomessa eläkeuudistukset on perinteisesti tehty kolmikantaisesti hallituksen, työnantajien ja palkansaajajärjestöjen kesken. Ammattiyhdistysliike tuskin hyväksyisi eläkeiän merkittävää korottamista ilman joustoja tai muita etuuksia.
Myös poliittinen riski on huomattava. Eläkeläiset ja eläkeikää lähestyvät ovat aktiivinen ja suuri äänestäjäryhmä. Yksikään puolue ei halua lähteä vaaleihin lupaamalla nostaa vanhuuseläkkeen ikärajaa usealla vuodella.
Nykyjärjestelmässä vanhuuseläkeikä nousee jo elinajanodotteen mukana muutaman kuukauden ikäluokkaa kohden. VM:n virkamiesten esittämä malli vauhdittaisi nousua kuudella kuukaudella ikäluokalta aina 70 vuoteen saakka.
Ikärajan nosto törmää työelämän realiteetteihin.
Mahdollisesti vuonna 2032 alkava korotus ei edes helpottaisi nykyisen tai seuraavan vaalikauden alijäämäongelmia.
Suomen eläkejärjestelmä ei myöskään ole välittömässä kriisissä. Työeläkerahastot ovat mittavat, ja vuoden 2017 eläkeuudistuksessa alin vanhuuseläkeikä sidottiin elinajanodotteeseen.
Varsinainen haaste liittyy siihen, että tulevaisuudessa yhä harvempi työntekijä rahoittaa yhä useamman eläkeläisen palveluja ja etuuksia.
Paperilla 70 vuoden eläkeikä kasvattaa työllisten määrää. Käytännössä mekaaninen ikärajan nosto törmää työelämän realiteetteihin.
Kaikki eivät jaksa työssä 70-vuotiaiksi saakka, etenkään fyysisesti tai henkisesti kuormittavissa ammateissa. Osa siirtyisi työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyysturvan piiriin, jolloin osa tavoitelluista säästöistä katoaisi.
Eläkeiän nostaminen ei yksin ratkaise työllisyyttä. Kun kuusikymppisten työllistyminen on vaikeaa, pidempi työura jää monelle teoriaksi.
Virkamiesehdotus ei ole paniikkiratkaisu huomiseen hätään, vaan muistutus Suomen väestörakenneongelmasta.
Pelkkä alimman eläkeiän nostaminen 70 vuoteen on kuitenkin liian yksioikoinen malli. Toimivampi ratkaisu löytyy yhdistelmästä joustavampaa eläköitymistä, parempaa työkyvyn ylläpitoa, kuntoutusta, osa-aikatyötä, ikääntyneiden työnteon kannustimia ja maahanmuuttoa.